Lapset liikenteessä

Liikennevirtojen läheisyyteen muuttaminen aiheutti huolenaihetta nimenomaan lapsen kautta. Miten lapsi oppii liikennesäännöt sekä liikenteen vaarat? Miten voimme turvata oman lapsen liikkumisen?

Liikenne lapsi

Kesällä tulee kaksi vuotta kantakaupunkilaiselämää täyteen ja vasta nyt olen ymmärtänyt, että lapsilleni tämä on kotiympäristö. He eivät muusta kotiympäristöstä tiedä, kuten kodin ulko-ovesta avautuvista metsiköistä tai kotikadusta, jolla liikenne on lähes olematonta. Liikenteen aiheuttamat epämukavuudet ja huolenaiheet jäänevätkin vain meidän vanhempien riesaksi. On ollut jopa huvittavaa seurata lapsen autopelkoa maalla, lomakodilla, missä päivän liikenne koostuu muutamasta hassusta autosta. Täällä liikenteen humina on jatkuvaa, mutta maalla se on hetkittäistä ja yllättävää. Siinä kenties selitys.

Liikenteen keskellä asuessa pelisäännöt on opittava pienestä pitäen, mutta sekään ei välttämättä riitä. Sain jokunen kuukausi sitten hyvän muistutuksen lapsen mielestä – se voi harhailla ihan missä vain, ihan milloin vain. Eräs koululaistyttö aivan omissa ajatuksissaan ja maailmoissaan käveli suoraan Manskun yli katsomatta lainkaan hänelle palavaa punaista liikennevaloa. Eilen pieni poika teki saman Urheilukadulla ehtiäkseen bussiin. Hän meinasi jäädä kahden auton alle, eikä ehtinyt bussiin (aikuisten kiire tarttunut lapseen?). Säikähdyksellä molemmista tilanteista onneksi päästiin, mutta kyllä oli pelottavaa katseltavaa.

Ensimmäiset kokemukset liikenteestä

Ensimmäisen kaupunkilaisvuoden ajan “köytimme” 2-vuotiaan liikenteessä rattaisiin ja lähikauppaan kuljimme kävellen. Liikenne ja julkisen liikenteen välineet alkoivat kiinnostaa. Miinan ja Manun liikenneaapisesta tuli yksi luetuimmista kirjoista ja vähän vajaa 3-vuotias osasikin kuulemma liikennemerkit paremmin kuin päiväkodin aikuiset 🙂

Töölössä omalla pyörälläEnsimmäisen kaupunkilaisvuoden jälkeen esikoinen sai oman potkupyörän ja aloitimme treenit. Teoriassa opitut taidot tulivat siis käytännön testiin. Samalla aloitimme Minun polkupyöräkirjani -kirjan lukemisen. Siinä kerrotaan niin pyörän huoltamisesta kuin pyörän oikein parkkeerauksesta ja liikenteessä vasemmalle kääntymisestä. Vaikka pian vuoden ajan pieni pyöräilijä on ollut osa muuta liikennettä, edelleen jännitän ja muistuttelen liikenteen vaaroista. Samalla olen joutunut oppimaan luottamaan lapseeni. Se on ollut iso askel minulle, mutta niin varmasti myös pienelle pyöräilijälle.

Väittäisin, että meillä liikennekulttuurin ja sääntöjen oppimiseen on käytetty keskimääräistä enemmän aikaa ja energiaa (muilla osa-alueilla tosin tunnen välistä olevani maailman huonoin äiti). Vanhempina olemme olleet huolissaan turvallisuudesta ja pieni lapsi, ainakin meidän, on onneksi ollut motivoitunut oppimaan. Lisäksi hän imee ympäriltään kaikkea näkemäänsä ja kyselee. Jotain opittuaan on myös erittäin tarkka sääntöjen noudattamisesta.

Muisti ei kuitenkaan ole kovin pitkä, joten aiheena liikenne on meillä läsnä eri muodoissaan kaiken aikaa. Tällä hetkellä bongailemme uutta ratikkaa ja yritämme päästä sen kyytiin. Lisäksi pyöräilykausi on avattu reilun kuukauden kestäneen talvitauon jälkeen. Viimeksi eilen keskustelimme kuinka hassua on se, että hän ajaa kävelytiellä kanssani eikä pyörätiellä kuten oikeasti pitäisi… Säännöt kun on sääntöjä.

Lasten liikennekaupunki

Lasten liikennekaupunkiOlemme kurvaillleet Lasten liikennekaupunkiin vähintään pari kertaa kuukaudessa. Matkaa sinne kertyy noin kilometrin verran. Minä rattaiden kanssa ja esikoinen omalla pyörällä. Se on ollut lempipuuhia. Puisto on siisti, siitä pidetään hyvää huolta ja sinne on aina yhtä mukava piipahtaa. Liikennepuistossa voi opetella liikennesääntöjä ja kulttuuria niin autoilijan, pyöräilijän kuin kävelijän näkövinkkelistä vaihtamalla rooleja leikinomaisesti. Liikennepuiston ohjattuun toimintaan ovat tervetulleita vasta 5-vuotiaat ja vanhemmat, mutta oman huoltajan ohjauksella nuoremmatkin saavat onneksi harjoitella turvallista liikkumista.

Lasten liikennekaupunkiKun sääntöjen maailma alkaa uuvuttaa, puistossa voi hengähtää ja leikkiä leikkialueella tai syödä eväitä puiden katveessa. Lasten Liikennekaupunki on mielestäni yksi parhaista (ja ilmainen) Helsingin kaupungin tarjoamista lapsille suunnatuista palveluista. Mikä on parempaa kuin oppia leikin varjolla ison, aikuisten maailman sääntöjä.

Hyviä liikenneaiheisia kirjoja ja pelejä

Miinan ja Manun liikenneaapinen ja Minun polkupyöräkirjaniMeillä tosiaan luetaan liikenneaiheisia kirjoja mielellään. Niissä on sekä mielenkiintoisia vempaimia, remontteja ja tosielämän tilanteita että hyödyllisiä vinkkejä ja neuvoja. Miinan ja Manun opettavaiset tarinat toimivat meidän perheessä. Liikenneaapista on luettu kannesta kanteen jo kyllästymiseen saakka. Samoin Minun polkupyöräkirjani on kestosuosikki.

Mobiililaitteille on ladattavissa erilaisia liikenneaiheisia pelejä, joita löytynee vaikka kuinka paljon. Meillä liikennemerkit -sovellus on ollut suosituin. Löysimme mummolasta parin kymmenen vuoden takaa liikennemuistipelin aivan ihanilla kuvituksilla. En voinut olla ihastumatta siihen! Netin puolella Liikenneturva tarjoaa iloisen ja hauskan turvapupu.net -sivuston, johon olemme pikkuhiljaa alkaneet tutustua.

liikennemuistipeliLiikennemuistipeliLiikennemuistipeli

Tulevia vuosia varten Sanomatalon kirjakaupasta löytyi 6-vuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille hauskannäköinen liikennesääntöpeli “Rasvattu salama”.

Oppi&Ilo rasvattu salamaKokemukseni ovat vain yhdestä kolmevuotiaasta, joten toisilla voi olla erilaisia ajatuksia ja näkemyksiä aiheeseen. Olenkin kiinnostunut kuulemaan ovatko kaikki lapset yhtä innostuneita liikenteestä? Autoista ja tieremonteista varmaan ainakin! Ja miten liikenteessä liikkuminen sujuu kävellen ja pyöräillen? Kerro omat hyvät vinkkisi kuinka lasten turvallista liikkumista edistetään!

4 thoughts on “Lapset liikenteessä

  1. Meiltä löytyy samat kirjat 🙂 Varsinkin Miina ja Manu on kestosuosikki. Tuosta lasten kanssa liikenteessä -teemasta; oman kokemukseni mukaan aikuisen esimerkki ohjaa lasten käyttäytymistä liikenteessä(kin) paljon – niin hyvässä kuin pahassa. Itse yritän tsempata tässä: etten kävelisi päin punaisia, muistaisin pyöräilykypärän, enkä ainakaan Helsingin keskustassa juoksisi liikennevälineisiin. Seuraava bussi tai ratikka tulee kuitenkin muutaman minuutin päästä. Neljävuotiaaseen uskallan jo aika hyvin luottaa liikenteessä. Hän ei enää suin päin syöksy autotielle, vaikka toki valppaana saa koko ajan olla, kun pienet kulkijat ovat kuitenkin aina vähän impulsiivisia. Autotiet meillä ylitetään vielä käsi kädessä kulkien. Parivuotiasta taaperoa en aio päästää rattaista omin jaloin kävelemään ihan hetkeen ;).

  2. Löysin tänne blogiisi ja mielenkiinnolla seurailen teidän tuntemuksia Espoon rivarista keskustaan muuttamisesta. Meilläkin perheenlisäystä toivon mukaan pian tulossa, ja meidän töölöläiskodin 45 neliötä + pohjaratkaisu vaatii kyllä silloin asunnon vaihdon. “Espoon perukoille” ei olla muuttamassa, mutta yksi huone lisää Töölössä maksaa vaan aika paljon… Nämä palvelut ja puistot ovat tässä vain niin mahtavat!

    1. Kiva kuulla, että olet löytänyt blogini! Mekin ollaan ihastuttu alueen monipuoliseen palvelutarjontaan ja nyt olen lisäksi löytänyt upeita lasten harrastusmahdollisuuksia. Autottomuus voi olla oikeasti mahdollista vielä sittenkin, kun lapset aloittavat toden teolla harrastamisen. Ja mielessä on myös käynyt, että asunto jää joku päivä pieneksi. Yritän tosin ajatella, että ennen vanhaan on asuttu myös ahtaasti. Tavaran määrän yritän pitää minimissä. Toivottavasti löydätte ratkaisun ja pystytte nauttimaan jatkossakin Töölön antimista!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s