Lapsuus kaupungissa

Kohta 4-vuotias tyttäreni tuumasi hississä, puistosta tullessamme, että maalla on kivempaa, mutta kaupungissakin menettelee. Tästä sain inspiraation! Välttelin aihetta pitkään, vaikka eräs lukijanikin kehotti kirjoittamaan viitaten Helsingin vihreiden julistamiin hyvän kaupunkilapsuuden teeseihin. Kiitos yleisö! Tässä ajatuksiani, joita pitkään pidin pöytälaatikossa.

Helsingin vihreiden hyvä kaupunkilapsuus

Helsingin vihreiden tärkeimmiksi hyvän kaupunkilapsuuden teeseiksi nousevat 1) päivähoitoa lasten ehdoilla, 2) ei lasten luokkayhteiskuntaa ja 3) kaupunki, joka auttaa ajoissa. Blogikeskustelut aiheen ympärillä ovat keskittyneet pitkälti kurjan päivähoitotilanteen ympärille. Päivähoitopaikkoja ei ole tai päivähoidossa henkilökunnan resurssointi on pielessä. Itse olen enemmän huolissani kahdesta jälkimmäisestä kohdasta.

Helsingissä tosiaan lähes joka kymmenes lapsi on lastensuojelun piirissä. Lapset ja vanhemmat siis voivat täällä pahoin ja heille yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan apua. Valitettavasti esimerkiksi omat kokemukseni neuvolapalveluista Helsingissä eivät ole yhtä hyvät kuin Espoon puolelta. Neuvolassakin työn määrä suhteutettuna asiakkaiden määrään tuntuu olevan pielessä. Ja itsekkäästi ajateltuna, nämä huonosti voivat lapset ovat tulevia omien lasteni päiväkoti- ja koulukavereita, joten tottakai toivon lasteni ympärille onnellisia lapsia.

Lapsia ei kiinnosta kehno päivähoitotilanne, esteettömät ja turvalliset kulkuväylät, saastuttava liikenne ja teollisuus. Lapsia kiinnostaa mukava tekeminen, ihmiset ympärillä ja turvallinen koti.

Kaupunkilapsuuden palasia

Vietin oman lapsuuteni pienessä maalaiskaupungissa ja pääkaupunkiseudulla olen nyt viettänyt 14 vuotta. Olen asunut seitsemässä eri kaupunginosassa, tehnyt opintoja eri kampuksilla ja työpaikat ovat olleet viidellä eri alueella. Olen nähnyt jonkin verran Helsingin seudusta, mutta en tietenkään kaikkea. Lisäksi vanhin lapseni on vasta 4-vuotias (pian), joten kokemukseni ovat vain pienten lasten vanhemman näkökulmasta.

Mielestäni lapsi tarvitsee liikuntaa, terveellistä ruokaa, rakastavia aikuisia, turvaa, ystäviä, oppeja ja neuvoja. Voiko niitä saada kaupungissa?

Veikkaan, että 4-vuotiaamme tykkää olla maalla, koska ulkoilu on monipuolisempaa ja erilaista kuin kotona. On puutarhahommia, makkaranpaistoa, uimista, kalastusta ja pulkkailua ja hiihtoakin voi harrastaa omalla pihalla. Lisäksi sauna ja vesileikit kruunaavat maaseutuelämän. Ja mikä tärkeintä, siellä aikuisilla on enemmän aikaa olla lasten kanssa, koska aikuisia on aina enemmän kuin perus-arjessamme. Aina jollakin on aikaa leikkiä, kun aikuisia on usein läsnä kolmesta polvesta.

Lapset talvella Helsingissä

Mediassa on puhuttu kömpelöistä päiväkoti-ikäisistä lapsista. Kaupungissa lapsia ei uskalleta päästää mihinkään ilman valvontaa ja valvonnan alaisina lapset eivät saa tehdä mitään. Minulla ei tosiaan ole mahdollisuutta päästää lastani pihalle leikkimään yksin tai kavereiden kanssa. “Joudun” aina lähtemään mukaan enkä voi jäädä kotiin omille askareille. Toisaalta kaupunkikodissa omia askareita on vähemmän ja mielelläni olen läsnä lapseni ulkoilutouhuissa. Lapsuus on lyhyt, samoin kuin kotona yhdessä vietetyt tunnit, etenkin sen jälkeen kun työelämään taas palaan. Lisäksi uutisoinnista viisastuneena olen rohkaissut lastani kiipeilemään ja liikkumaan lähimetsässä. Töölönlahden ympäriltäkin on löytynyt yllättävän kivoja kiipeilypaikkoja ja muita luontoelementtejä!

Tietenkin liikenteen vuoksi lapsia joudutaan varjelemaan jatkuvasti. Minäkin olen jo uhrannut ajatuksen koulumatkoille ja Manskun ylityksille ilman aikuista. Lisäksi julkisen liikenteen kyydissä on muutaman kerran ollut matkassa mukana ei-niin-miellyttäviä kanssaihmisiä, joiden tekemisiä ja sanomisia joudun jännittämään. Lapset eivät siis ainakaan pumpulissa kasva (!). He ainakin ymmärtävät pienestä pitäen, että maailmassa on pahaa ja vaaroja, joita pitää varoa ja vältellä.

Ovatko kaupunkilapset yksinäisempiä, kun yhteisöllisyys puuttuu? Meidän talonyhtiössä lapsillamme on neljä lapsikaveria kolmesta erilaisesta perheestä. Lisäksi päiväkodista ja meidän vanhempien kautta on löytynyt kavereita. Talonyhtiössä harrastamme myös pienimuotoista yhteisöllisyyttä: lainaamme tavaroita toisillemme, haemme toistemme lapsia päiväkodista tai hoidamme niitä tarpeen niin vaatiessa ja lapset leikkivät yhdessä. Ainakaan tällä hetkellä en koe yhteisöllisyyden puutetta.

lapsille tekemistä kaupungissa

Lasten harrastuksiakin olemme pikkuhiljaa alkaneet miettiä. En Töölöön muuttaessa edes miettinyt tällaista seikkaa. Onnekseni olen nyt havahtunut hienoihin mahdollisuuksiin aivan kodin ympärillä. Kisahalli, Helsingin jäähalli, Olympiastadion, nurmikentät urheilun puolelta, enkä kulttuurin puolta ole vielä edes kartoittanut. Mutta veikkaisin, että mahdollisuuksia löytyy vaativampaankin makuun. Harrastukset tulevat olemaan kävelyetäisyyden päässä, mikä vähentää arkisia ajankäyttöongelmia.

Itse olen monessakin mielessä saanut  lasten myötä “rikkaamman” elämän. Oma maailmankuvani ja Helsinkikuvani on avartunut, kun nyt (kaikkien helsinkivuosien jälkeen) minulla on aikaa katsella maisemia, kiertää museoita ja puutarhoja sekä pohdiskella Helsingin seudun tulevaisuutta. Ja ennen kaikkea ihmetellä kaikkea upeaa ympärillä olevaa. Eri kohteissa kiertäminen on ollut lisäksi helppoa, en ole missään kokenut olevani ei-toivottu pesueeni kanssa (tai en ymmärrä, jos minulle on vinkkejä siihen suuntaan annettu 🙂 ). Enkä usko, että lapsillekaan tutustuminen kulttuurin, historian tai taiteen maailmaan pahaa tekisi.

Lapset Töölönlahdella
Lapset opettavat meille aikuisille todella paljon. Maailma lasten kanssa on kipuilua ja tuskailua, ajan rajallisuuden voittamista, kymmeneen laskemista ja pelkoa lapsen tulevaisuudesta. Samanaikaisesti läheisyyttä, yhteenkuuluvuutta, yhdessä tekemistä, jaettuja iloja ja suruja sekä upeiden kasvutarinoiden seuraamista. Hyvä lapsuus syntyy ennen kaikkea lapsen ympärillä olevista ihmisistä. Rakastavista aikuisista, ystävistä, kavereista, naapureista ja tuttavista. Kaikki aikuiset ja lapset ovat oikeutettuja riittävään tukeen ja turvaan niin kaupungissa kuin maalla.

Hauskaa vappua kaikille! Ollaan läsnä lasten elämässä ja annetaan heille aikaa.

2 thoughts on “Lapsuus kaupungissa

  1. Oli mukava lukea taas kaupunkiasumisesta. Ja tuo viimeinen kappale oli niin ihanasti kirjoitettu! ❤

    1. Kiitos Tiina! Ja mukava, että jaksat kulkea mukana. Käsitykset lasten (myös aikuisten) arjesta keskellä kaupunkia syvenevät jatkuvasti. Koko ajan ollaan viisaampia 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s