Monipuolisempaa liikkumista palveluna – As A Service-mallilla

Jos kuunnellaan IT-maailman kuulumisia, siellä on jo kymmenen vuoden ajan ostettu palveluita ja infraa As A Service-mallilla, koska omien tilojen ja laitteiden omistaminen ja ylläpitäminen on koettu tehottomaksi ja kalliiksi.

Hullunkurisen tästä ajatuksesta kuitenkin tekee se, että samat henkilöt, jotka päivittäin innostuneena asiakkailleen myyvät näitä pilvipalveluja, IaaS*-, PaaS**- tai SaaS*** -mallilla ajavat joka ikinen aamu ja iltapäivä töihin omistamillaan yksityisautoilla, usein yksin ratissa ja ruuhkaisia teitä pitkin.

Joku tässä yhtälössä ei täsmää, sillä tehotonta ja kallista on myös teiden ylikuormittaminen, samoin kuin oman auton omistaminen. Eikö liikenteeseenkin tarvittaisi samanlaisia palvelumalleja, joissa kulkuvälineitä ei omisteta, vaan niitä käytetään palveluna kulutuksen mukaan? Jos tarvitsen autoa kerran viikossa, miksi maksaisin siitä seitsemän päivän edestä? Tai vaikka tarvitsisin autoa viitenä päivänä viikossa, mutta vain puoli tuntia tai tunnin kerrallaan, eikö joku muukin voisi autoa hyödyntää sen joutoaikoina?

Lontoo illalla Maas

Tuntuu, että yksityisautoilu kangistaa ihmisten ajattelua liikkumisesta. Vaihtoehtoisia liikkumistapoja ei enää nähdä ollenkaan, vaan joka kerta hypätään auton rattiin. Esimerkiksi Lontoon keskustassa, joka on pahasti ruuhkautunut yksityisautoista, kävellen voi päästä lyhyitä matkoja nopeammin kuin autolla tai vähän pidempiä matkoja metrolla. Hyppäsin kerran erään lontoolaisen taksikuskin kyytiin, tottumuksesta kiireessä, ja yritin päästä nopeasti tapaamiseeni. Taksin kuljettaja totesi, että mene metrolla, pääset nopeammin ja ajoi minut lähimmälle metroasemalle. Asia kunnossa! Hyppäsin kaatosateessa taksin kyydistä, vaihdoin metroon ja olin ajoissa perillä.

Minun perheeni luopui 3,5 vuotta sitten omasta autosta. Vaikka yritimme optimoida auton käyttöä mahdollisimman paljon, silti kuukausittainen autoilun kustannus tuntui kalliille ja ennen kaikkea turhauduin ruuhkassa yksin autossa istumiseen. Kaikki se tienpäällä vietetty aika tuntui ajan haaskaukselle keskellä lapsiperhearkea. Vaikka matka ei kestänyt kuin puolituntia, olisin mieluummin senkin ajan vaikka rentoutunut ja lukenut lehteä.

Meille autottomuus on tarjonnut uusia ajattelutapoja ja mahdollisuuksia hyödyntää matkantekoa tehokkaammin. Esimerkiksi noin 10 kilometrin työmatkan voi huhti-lokakuun ajan pyöräillä ja toisinaan juosta tai mennä bussilla. Talvella bussimatkoja tulee reilummin, mutta juoksukertoja taas kesään verrattuna enemmän. Pidemmille matkoille Länsi- tai Itä-Suomeen taas valitsen ehdottomasti mieluummin junakyydin, en pelkästään matkustusmukavuuden vaan myös turvallisuuden vuoksi. Junassa voi optimoida ajankäyttöä ja tehdä töitä, rentoutua tai leikkiä lasten, ihan miten vain.

Mutkatonta tämäkään ei ole, sillä ongelma muodostuu liikkumisesta itse kohteessa. Miten jatketaan juna-asemalta eteenpäin, kun julkinen liikenne ei ole kohteessa toimivaa? Voisin tilata itselleni näppärästi auton juna-asemalle mobiilista ja jatkaisin matkaani. Tai vielä mukavampaa olisi, jos koko matkaketjun saisin varattua yhdeltä luukulta.

Liikkuminen on monipuolista. Hyötyliikkuminen, kuten työmatkapyöräily, edistää terveyttä ja hyvinvointia. Moottorikäyttöisen kulkuvälineen valinta tulee kysymykseen eri pituisilla matkoilla ja oman tilanteen mukaan. Kuten esimerkiksi kiireessä taksilla, autolla tai ruuhkasta ja kohteesta riippuen metrolla, ajan kanssa mennään bussilla ja pitkiä matkoja junalla tai lentokoneella. Tai sen mukaan mikä kulkumuoto sattuu juuri sillä hetkellä olemaan edullisin vaihtoehto.

On todellakin tehotonta omistaa kulkuvälineitä, kun niiden käyttöaste on heikko. Oma työmatkapyöränikin seisoo talven käyttämättömänä varastossa (talvipyöräily ei ole tuntunut minun jutulle, ainakaan vielä). Esimerkiksi vuokrattava työmatkoille tarkoitettu pyörä voisi olla minun valintani, ehkä. Toisaalta ruokakaupasta neljän ruokakassin, parin muun nyssykän ja kahden pienen lapsen kanssa lähtiessä ottaisin mielelläni parkkihallista auton alleni kotimatkan ajaksi tai lentokentälle pyrkisin siirtymään laukkujen, rattaiden ja lasten kanssa mahdollisimman nopeasti autolla ja välttäisin kiireen tunteen ennen reissuun lähtöä.

Berliinin liikenne Maas

Miten tällaisiin MaaS (Mobility as a Service) tai PaaS malleihin liikkumisen osalta sitten päästään? Minkälaisia operaattoreita tai palveluntarjoajia markkinoille syntyy? Markkinan koko on valtaisa ja ensimmäisiä yrityksiä alalle onkin jo syntynyt niin Suomeen (Esim. MaaS Finland Oy) kuin maailmalle.

Nykyisellään toimijoita on alalla paljon. Vähintäänkin yhteistyön niin palveluntarjoajien välillä kuin kuluttajan suuntaan on oltava toimivaa. Valveutunut kuluttaja kyllä huomaa, jos toimintaketjussa on ongelmia. Toimintaketjun hiominen ja toimivuuden varmistaminen on edellytys onnistumiselle. Hyvä palvelu monesti syntyy yhteistyössä käyttäjien kanssa. Välitön palaute auttaa tekemään nopeita korjauksia eikä resursseja tuhlata kehittämiseen, joka johtaisi väärään lopputulemaan. Kohdistetusti oikealle kohderyhmälle suunnattu ensimmäinen palvelu voi onnistuessaan avata uusia ja taas uusia ovia seuraaviin kohderyhmiin. Esimerkiksi itseäni ja perhettäni liikkujina pitäisin hyvänä kohderyhmänä? Tai voi olla, että ensimmäinen oikea kohderyhmä asuu Suomea isommissa kohteissa?

Kuluttajat tietenkin odottavat helppokäyttöisiä mobiilisovelluksia, sujuvaa ja optimoitua liikkumista sekä edullisia hintoja. Liikkuminen paikasta toiseen on päivittäinen pakollinen toimenpide meille jokaiselle. Se voi olla ruuhkassa istumista tai peruutetun bussivuoron odottelua tien varressa. Se voi myös olla ”lennossa” mobiililla tilattu palvelu, joka on juuri tietyn tilanteen pelastava vaihtoehto. Tai se voi olla elämäntilanteen ja tarpeen (kuten vuodenajat) mukaan vaihteleva yhdistelmä eri kulkuvälineitä, joista maksetaan vain käytön mukaan.

Liikkuminen toteutettuna palvelumallilla tuskin valloittaa maailman hetkessä. Asenteiden ja tapojen muuttaminen on aina hidasta. Vaikkakin jotkut ilmiöistä ovat edennet nopeasti, kun oikeat vaikuttajat ovat olleet asialla. Robottiautojen tulo edistänee osaltaan muutosta, mutta siihen on vielä hetki aikaa ennen kuin itseohjaavat autot ovat teiden ja katujen kuninkaita. Pala palalta edeten, käyttäjiä kuunnellen, palveluprosessia hioen ja viestiä kirkastaen liikkuminen tullaan ostamaan palveluna. Haluaisinkin nähdä uuden palvelumallin kautta tapahtuvan liikkujissa muutoksen, joka johtaisi monipuolistuneisiin liikkumismuotoihin sekä ihmiset, kaupungit ja luonto olisivat terveempiä ja hyvinvoivempia.

 

 

*IaaS = Infrastructure as a Service
**PaaS = Platform as a Service
***SaaS = Software as a Service

Perheen vaellusretki Nuuksioon

Siikaranta Espoo

Nuuksio HaukkalampiEdelleen näitä pöytälaatikkoversioita… Monta vuotta olemme puhuneet, että “Pitäisi käydä Nuuksiossa”, mutta niin se vain on jäänyt toteuttamatta. Ilman autoa, bussiseikkailun kera, päivän retki Pojois-Espooseen on tuntunut vaivalloiseslta. Nyt kun orastava vaelluskipinä on puraissut perheen aikuisia, uuden rinkan ulkoilutus metsässä tuntui hyvältä ajatukselta. Syksyllä luonto seestyy, saa kauniita värejä ja antaa herkkujansa mahan täytteeksi. Mieheni syntymäpäivien tienoilla, syyskuun lopulla, Nuuksion kansallispuiston polut ja maisemat olivat upea näky ja ihmettelimmekin miksi emme olleet aiemmin näissä maisemissa käyneet.

Ratikka-juna-bussi –matka ensin Nuuksion Haukkalammelle lähtöpisteeseen kesti reilut puolitoistatuntia, mutta onneksi olimme reissuun lähteneet ajan kanssa ja reissu sisälsi myös yöpymisen sekä lapsille houkuttimen kävelemiseen: illalla pääsette saunaan ja uimaan!

Haukkalammen alue on kuulemma sitä parasta Nuuksiota. Näin ilmeisesti onkin, sillä parkkipaikat olivat täynnä autoja, laavut täynnä makkaranpaistajia sekä metsäpolut täynnä ihmisiä ja ilahduttavan paljon ulkomaalaisia päiväkävijöitä. Ensivaikutelma Haukkalammen alueesta olikin kuin perinteisestä turistikohteesta. Vaikka näin onkin parasta kuitenkin on, että Suomen pääkaupunkiseutu pystyy tarjoamaan turisteille puhtaan ja raikkaan luontoelämyksen.

Koska lounasaika ehti jo matkan alkupäähän, heti Mustalammen kupeesta löytyi kiva laavu ja ihanat kallioiset maisemat lammen suuntaan. Makkaranpaistaminen oli todella lasten mieleen! Tulet olivat valmiina, joten eikun vain kotoa asti tuotu oma makkaratikku käyttöön ja makkara kohti hiillosta. Kylläpä maistui hyvälle. Ja pienen kävelymatkan jälkeen metsästä sai poimia itse suoraan suuhun jälkiruokamustikat.

Kauniissa aurinkoisessa syyssäässä kävelimme noin 6 kilometriä. 2-vuotiaalle tehtävä oli täysin mahdoton, koska kävelyn suuntakin yleensä on jotain muuta kuin suoraan eteenpäin. Häntä siis kannoimme melko paljon. Vaelluksen jälkeisenä aamuna pahasti rasittuneiden jalkojen sijasta olikin hauikseni kipeä! 5-vuotias jaksoi yllättävän hyvin, vaikka hän ei koskaan mikään kävelijätyyppi ole ollutkaan. Välillä olkapäille lepäämään ja taas mentiin omin jaloin!

Määränpäähämme hotelli Siikarantaan Siikajärven rannalle saavuimme klo 17, eli sopivasti illallisaikaan. Buffe-pöydän lasagnet mahassa pääsimme vihdoin ja viimein saunomaan ja uimaan. Hotellin sauna- ja uima-allasosasto oli ilahduttavasti uudistettu. Kaunis sauna, uima-allas, poreallas ja upea lasiseinistä avautuva maisema auringon laskiessa hämärtyvään luontoon tekivät vaikutuksen koko perheeseen.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen ihastelimme Siikajärven rannalla rantasaunoja, uimarantaa, syksyn värittämiä vaahteran lehtiä ja lapset pääsivät heittelemään yökostealla nurmikolla frisbeetä ja rannalla kiviä järveen. Pihapiirissä olisi ollut ainakin vielä museo, lasten leikkitelineitä ja frisbeegolfrata, mutta nämä saivat jäädä ensi kertaan. Siikarannasta pääsee vain harvakseltaan bussilla Espoon Leppävaaraan, joten klo 12 bussiin oli lähdettävä ja suunnattava kohti seuraavia syntymäpäiväviikonlopun ohjelmanumeroita.

Haukkalammelta Siikajärvelle kulki oikein hyvä ja hyvin merkitty reitti. Suosituimmat reitit jäivät Haukkalammen ympäristöön, sillä mitä pidemmälle pääsimme reitillämme, sitä vähemmän kanssavaeltajia tuli vastaan. Haukkalammelle taitaa osua myös kaikki suosituimmat, lyhyet opastetut reitit. Koska vaeltaminen oli todella kivaa ja ymmärsimme, ettei tarvitse tämän kauemmas lähteä löytääkseen upeita vaellusreittejä, aloimme suunnitella jo seuraavaa aikuisten keskistä vaellusretkeä. Uudet reitit, kenties yöksi vuokralle Metsähallituksen ylläpitämä vuokrattava kämppä ja aikusten aikaa kahden. Harmi vain kun syksy ja talvi ovat tuloillaan. Ensi kesänä sitten seuraavan kerran taas näissä maisemissa! Kipinä on jo sytytetty.Nuuksio Espoo

Sikaranta frisbee golf lapset

 

Marraskuinen Helsinki-päivä

Huvilakatu Helsinki

Tässä yksi pöytälaatikkoon jäänyt kirjoitus. Kun minulta pyydettiin Helsinki-päivän järjestämistä serkulleni, joka oli juuri muuttanut Helsinkiin, mutta käynyt useamman kerran seudulla ja nähnyt suosituimmat kohteet, sain mielenkiintoisen haasteen miettiä mitkä ei-niin-tunnetut paikat ovat sykähdyttäneet itseäni ja mitkä haluaisin toisillekin tehdä tutuiksi. Seuraamme liittyi toinenkin serkus Kuopiosta, joten kiertueeni vierasmäärä tuplaantui hetkessä 🙂

Arabianaranta Helsinki

Ajankohdaksi valikoitui pimeä ja harmaa marraskuu, mutta kuten kaupungin johtokin on pyrkinyt innostamaan, marraskuusta voi iloita. Sattumoisin meidän lauantainen Helsinki-päivä sisälsi ensilumen riemua ja vähän valoisampia näkymiä marraskuiseen kaupunkiin.

Kierroksen ajatuksena oli tehdä Helsinkiä tutuksi niin herkuttelun, shoppailun ja arkkitehtuurin näkökulmasta perinteikkäissä mutta myös uudemmissa kohteissa. Noin kahdeksan tuntia kestänyt kierros oli varsin onnistunut. Kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä päivän antiin ja kotiinpaluu illalla seitsemän aikoihin tuntui jo houkuttelevalle vaihtoehdolle. Itselleni päivä oli erityinen: matkustelua paikasta toiseen ja ihastelua omaan kotikaupunkiin ilman kiireen tai velvollisuuksien tunnetta.

  1. Aamiainen Tin Tin Tangossa

TinTinTango HelsinkiOlen tutustunut TinTin Tangoon silloin, kun saunan sai vielä varata oman porukan käyttöön ja saunan jälkeen nautiskella perinteikkäästä töölöläisen kahvila-ravintolan tunnelmasta. Saunominen ei enää onnistu, mutta pesulatoimintaa ja omaleimaista tunnelmaa kahvilasta löytyy edelleen. TinTin Tangossa voi törmätä julkkiksiin, se on perinteikäs, se on töölöläinen, se on koettava.

Aloitimme päivän Tintistä, sillä tarjonnasta löytyy aamiaispaketteja jokaiseen makuun. Valitsen aina croisantillisen aamiaisen, se kuuluu omiin perinteisiini. Noin klo 11 aikaan saimme Tintistä viimeisen vapaan pöydän. Pöydässäme kuuntelimme pesukoneen hurinaa sekä iloista puheen sorinaa. Mahat täynnä kahvia, croisanttia, sämpylöitä, jogurttia ja mehua, lähdimme kasin ratikalla kohti seuraavaa kohdetta.

  1. Helsingin juurille: Arabian ranta, Vanhankaupungin koski, Arabiakeskus

ArabianrantaArabiassa 8 ratikan päätepysäkiltä lähdettäessä kohti merenrantaa ja vanhankaupungin koskea saa hyvän läpileikkauksen nykyiseen Arabiaan. Uudehkoja kerrostaloja vierivieressä, merenrannalla hieman toistaan hulppeampia ja itään päin käveltäessä merenrantaan on jätetty kauniisti puustoa ja kävelypolkuja. Vähitellen maisema vaihtuu punatiilirakennuksiin, kosken pauhuun ja menneen ajan tunelmiin.

Kesällä Arabian ranta-alue näyttäytyy entistäkin kauniimpana kaupunkkilaisten kohtaamis- ja harrastusalueena, talviaikaan kävelykierros on riittävä ohjelmanumero. Vanhankaupungin koskialueelta löytyisi lisäksi monia museoita ja kahviloita, mutta meidän seurueemme suuntasi Arabiakeskukseen pienille jouluostoksille. Tehtaanmyymälästä voi tehdä hyviä löytöjä ja samalla voi palauttaa kierrätykseen vanhat käytetyt kattilat ja paistinpannut.

  1. Muutaman korttelin kontrasti: Hesarilta Torkkelinmäen rauhaan

Arabiasta pääsee useammallakin bussilla Sörnäisten kautta kohti Helsingin keskustaa. Otimme ensimmäisen pysäkille tulleen bussin ja suuntasimme kohti Helsinginkatua, toiveissa pieni tuulahdus tunnelmia railakkaammasta lauantaipäivänvietosta. Päiväsaikaan Sörnäisten metsoaseman seutu ja Helsinginkatu olivatkin rauhallisia alueita. Hyvä niin. Jatkoimme matkaamme seuraavaan kohteeseemme eli Torkkelinmäelle. Avikaisen leipomo ei ollut auki, se jäi kokematta, mutta kävelimme vain ihmetellen taloja mäen päällä ja vastakohtaisuutta mäen alapuoliseen Helsinginkatuun.

  1. Rullat ja skumpat sekä ihania ostoksia

Rulla & Nudge HelsinkiKävellen Torkkelinmäeltä Kallion kirkon kautta Hakaniemeen ja sieltä ratikalla keskustaan yhteen lempipaikoistani. Yrjönkadulla hotelli Tornin läheisyydessä sijaitseva Rulla ja Nudge taisivat ihastuttaa myös vieraitani. Hekin nauttivat vietnamilaisista kasvis/kala/liha/nuudeli -rullista kuohuviinin kera, sillä puhelimet kaivettiin esille kuvaotoksia ja Instagramia varten. Rullan yhteydessä toimiva ekologisten ja suomalaisten tuotteiden kauppa Nudge täytyi myös koluta läpi. Syntymäpäivälahjat ja ideat pukinkonttiin löytyivät myös tästä putiikista.

  1. Huvilakadulle näyteikkunaostosten kautta

Huvilakatu HelsinkiVälipalan jälkeen kävely pitkin Helsingin katuja maistui taas seurueelleemme. Satuimme auringon laskun aikaan Fredrikinkadulle ja ihastelemaan pikkuputiikkien näyteikkunoita. Suurin osa kaupoista oli jo onneksi laittanut ovensa kiinni, joka vauhditti etenemistämme seuraavaan kohteeseen.

Jatkaessamme Viiskulmaan ja edelleen Huvilakadulle päivä alkoi painua jo mailleen ja katulamppujen syttyminen toi oman tunnelmansa Huvilakadun arkkitehtooniseen maisemaan. Huvilakatu on aikoinaan ihmetyttänyt minua – kokonaisen kadun verran yhtenäistä kaunista ilmettä Suomen maassa! Kauniit pastellinsävyt upeissa vanhoissa taloissa väistämättä laittavat mielikuvituksen lentämään ja haaveileminen Huvilakadulla asumisesta voi alkaa.

  1. Maisemat Tornista

Hotelli Torni HelsinkiSeuraavan vierailukohteeni ystäväni saivat valita. Vaihtoehtoina olivat joko Munkkiniemen hollantilaiskorttelit tai maisemat pimenevän Helsingin ylle hotelli Tornin 10.kerroksesta kera drinkkien. Hotelli Torni oli ystävilleni tuttu muutaman vuoden takaa, mutta 10.kerroksen maisemat, puhumattakaan naisten WC:stä avautuvista maisemista houkuttelivat enemmän. Kenties ajatus drinkkilasin äärelle istahtamisesta antoi päätöksenteolle oman pienen mausteensa.

Hotelli Tornin yläkerros oli perinteiseen tapaansa aivan täynnä. Löysimme juuri ja juuri kolme paikkaa saman pöydän ääreltä ja ääntä pieneen tilaan mahtui enemmän kuin olisimme tilanneet. Myös drinkit olivat perinteiseen tapaan kaupungin kalleimmasta päästä, maisemalisällä höystettyjä. Kesäisin terassin ollessa auki, 10.kerroksen tilat ovat avarammat ja maisemien ihailukin on helpompaa. Talviseen pikkujouluaikaan drinkkien nautiskelua voisi harkita jossain toisessakin paikassa nautittavaksi.

  1. Päivän päätteeksi mahat täyteen – Rennon letkeä Linko

Linko TöölöHyvää pizzaa, mukava henkilökunta, kivat pienet tilat ja sopivasti töölöläistä tunnelmaa – Linnakoskenkadun Linko on ihastuttanut perhettäni muutaman kerran jo aikaisemminkin hyvällä vastaanotolla. Halusin näyttää ja maistattaa ystävilläni hyvää helsinkiläistunnelmaista paikkaa. Ja Linko upposi Helsinkikierroksen kiertäneille mainiosti. Otimme kaikki erilaiset pizzat, jotta pääsimme maistelemaan punajuuri-vuohenjuustopizzaa, kana-aiolipizzaa samoin kuin parmankinkku-pestopizzaa. Linko tarjoaa pullollisen viiniä huokeaan hintaan, joten päivän päätteeksi ja kruunuksi hemmottelimme itsemme vielä juomien kera kohti iloista kotiinpaluuta.
Kaikkia mielenkiintoisia kohteita emme ehtineet kokemaan. Seuraavilla kierroksilla voisimme tutustua Munkkiniemen hollantilaiskortteleihin, Harjutorin saunaan ja Yrjönkadun uimahalliin. Mitä kohteita sinä esittelisit Helsingistä vieraillesi? Mitkä ovat sinua sykähdyttäneet?

Ruusulaan brunssille ja keilaamaan lasten kanssa

Olin ajatellut, ettei pienten lasten kanssa voi keilata, mutta olin täysin väärässä. Sehän oli todella kivaa! 2-vuotias rakastaa palloja ja 5-vuotiaan kilpailuvietti sai hänet jatkuvasti yrittämään paremmin ja kaatamaan enemmän keiloja. BowlCircus keilaviihdekeskukset omistaa nykyisin entinen ammattikeilaaja Kimmo Lehtonen. Ruusula on Suomen vanhin keilahalli ja Lehtosen omistuksessa ollut nyt kolmen vuoden ajan. Ruusulankadun tilat ovat saaneet Lehtosen mukana nykyaikaisen ilmeen ja ravintolapalvelut hurmaavat erinomaisella palvelulla ja maukkailla annoksilla.

DSCF4118

Aluksi nautimme ravintolassa brunssin antimista, suosittelen! Tämän jälkeen meillä oli ilo ja kunnia saada itse Kimmo Lehtoselta opastusta ja ohjeistusta keilauksen saloihin. Varsinkin lasten osalta tietyt säännöt ja vinkit oli hyvä käydä läpi näin ensikertalaisena. 2-vuotiaalle ei löytynyt riittävän pieniä keilauskenkiä, mutta jarrusukat sopivat myös hyvin.

Lasten yhteinen ilonaihe oli laite, joka kuljettaa heitetyn pallon takaisin keilaajalle. Pallon saapumista seurattiin tarkasti: kun odotus palkittiin, oli pienillä keilaajilla ilo ylimmillään! Se, ettei pallon heittoalueella (keilausalueella?) voinut hengailla, oli vaikea asia lapsille. Pallojen liikettä ja keilojen kaatumista olisi tehnyt mieli katsoa mahdollisimman läheltä.

DSCF4120.jpg

Mikä parasta, pienille keilaajille rännit saatiin suljettua, joten keilojen kaataminen, tai ainakin sen yhden kaatuminen, oli taattua jokaisella kerralla. Lisäksi lattiat onneksi kestävät pallojen pudottelua radalle ja vaikka pallon kuinka hitaasti työntää radalle, se menee perille. Olisikohan hiukan kaltevuutta ollut radassa? Eli 2-vuotiaskin pystyy keilaamaan ja nauttimaan uusista ihmeellisistä elämyksistä. Kokeilimme ensimmäisellä kerralla hohtokeilausta, joten vaatteiden hohtaminen oli hauskaa lasten mielestä. Toki myös hämärä valaistus ja musiikki toivat oman tunnelmansa. 5-vuotias totesi, että seuraavalla kerralla kuitenkin kokeillaan tavallista keilausta.

DSCF4125.jpg

Olipa mukava löytää taas uusi mukava paikka aivan omilta kulmilta. Töölö on edelleen täynnä ihastuttavia yllätyksiä. Seuraavan kerran voisin kokeilla Ruusulan burgereita, vaikuttivat erinomaisille! Ruusulassa voi myös järjestää yksityistilaisuuksia, saunailtoja, lasten synttäreitä ja yritystilaisuuksia. Palvelu pelaa talossa, joten suosittelen kokeilemaan!

DSCF4111

DSCF4123

Hiljaiseloa uuden elämänvaiheen alussa

Kuten jokunen on saattanut huomata blogissa ei ole tapahtunut mitään sitten viime lokakuisen Ahvenanmaan matkan jälkeen. Matka meni hienosti, säät sallivat meitä ja kaikilla oli kiva. Osasimme jopa puhua ruotsia paikallisille!

Keräsin tähän postaukseen ne kuvat Ahvenanmaan reissulta, jotka jäivät viime vuonna julkaisematta. Kauniit syysmaisemat sopivat taas tähänkin uuteen syksyyn!

Ahvenenmaan mökki meren rannallaAhvenanmaan maalaismaisemiaAhvenanmaa saarelta saarelle

Reissun jälkeen elämä on jatkunut ja saanut uusia käänteitä työhön paluun, päiväkotikuvioiden, harrastusten ja liikunnan yhteensovittelujen merkeissä. Vähitellen kuviot alkavat loksahtelemaan paikoilleen, ja alkaa mieli tehdä kirjoittaa myös tänne blogin puolelle.

Töihin paluun myötä oman ns. vapaan ajan määrä on kaventunut minimiin, joten on ollut pakko miettiä mistä tekemisestä voisi luopua, mitä tarvitaan hyvään arkeen enemmän ja mitä juttuja voisi yhdistää.

Suurin ahaa-elämykseni on liittynyt urheilun ja työmatkojen yhdistämiseen. Nykyinen työpaikkani sijaitsee reilun kymmenen kilometrin päässä kotoa. Tällä hetkellä linja-autolla matka-aikaa kertyy reilut 40 minuuttia, koska bussireittejä on muutettu minulle epäedullisempaan suuntaan. Toisaalta juosten matkaan kuluu aikaa reilu tunti, mikä tarkoittaa selkeää ajankäytön optimointia. Viime talvena ostetut nastalenkkarit olivat loisto-ostos! Ja mikä vielä parempaa, pyörällä työmatka taittuu yhtä nopeasti kuin linja-autolla. Työmatkapyöräilystä onkin kesän mittaan tullut uusi harrastukseni. Tosin en tiedä onko minusta talvipyöräilijäksi, kun vesisadekaan ei houkuttele pyöräilemään… Se jää nähtäväksi ensi talven aikana.

Elän parhaillaan elämäni ruuhkavuosia, mutta tämä on varmastikin myös sitä parasta aikaa elämästä. Jotta hyvistä vuosista jäisi muistoja, haluan tallentaa parhaat palat tekstein ja kuvin tänne blogiin. Nyt on taas inspiraatio kirjoittaa, joten eikun menoksi! Tiedossa juttua harrastuksista, matkailusta, lapsista, Helsingistä ja projektistani löytää ensi kesäksi mökki, piha tai sauna, tai mielellään kaikki nämä kolme samassa paketissa.

Maarianhaminassa meren rannallaMaarianhaminaMaisemia Ahvenanmaalta

Retki Ahvenanmaalle – liikkumisen palvelupaketti hakusessa?

Ahvenanmaalle lomailemaan ilman autoa? Ei välttämättä kaikkein järkevin vaihtoehto. Palvelutarjonta autottoman kysyntään ei nimittäin kohtaa. Ahvenanmaata markkinoidaan autoilijoille, pyöräilijöille ja veneilijöille, sekin jo kertonee jotain liikkumismuodoista ja julkisesta liikenteestä.

Ennen matkaa olemme esittäneet itsellemme samaiset kysymykset kuin jokainen matkaan lähtevä perhe tekee: Miten lentokentälle, paljon se maksaa? Entä kohteessa lentokentältä hotellille/mökille? Entä nähtävyyksille, merenrannalle? Millä liikumme? Kaikki on erikseen etsittävä netistä, miksi? Entäs jos joku olisi miettinyt paketin valmiiksi? Tästähän ministerimmekin kertoi viime perjantaina Talouselämässä: Liikenneministeri kaavailee: älä osta autoa, vaan osta auton käyttö palveluna 95€/kk.

Päätimme ystäväni kanssa tehdä lasten kanssa viimeisen kotivuosien aikaisen retken tuulen tuivertamalle syyspimeälle Ahvenanmaalle. Retkiä on aiemmin tehty mm. Tallinnaan (postaus Tallinnan retkestä) ja Tampereelle. Joku kumma siinä ajatuksessa kiehtoi. Kenties vapaus, hiljaisuus, kylmyys ja rauhallisuus meren keskellä. Lisäksi lennot Helsinki-Vantaan lentoasemalta Ahvenanmaalle loka-marraskuun vaihteessa tuntuivat edullisille, joten varataan ne ja mietitään sitten myöhemmin lisää.

Syyslehtiä

Valintoja ja pohdintoja saimmekin ennen matkan ajankohtaa tehdä ihan reilusti. Ensimmäisiä kohtaamattomia kysynnän ja tarjonnan haasteita saimme kontollemme paluumatkan lentoaikataulujen kanssa. Päädyimme paluumatkalle valitsemaan laivakyydin. No, sehän käy. Lapset tykkäävät laivamatkoista ja itse voi tehdä samalla ostoksia ajatellen tulevaa töihinpaluuta. Emme tyytyneet Maarianhaminan hotellivalikoimaan vaan halusimme päästä tuulen tuiverruksen makuun. Eli mökki mukavuuksilla hakuseen.

Teimme päätöksiä ja varauksia ymmärtämättä ollenkaan kuinka vaikeaa liikkuminen ilman autoa on Ahvenanmaalla tai kuinka kallista auton vuokraaminen on. Vaikka Ahvenanmaa on kuuleman mukaan upea matkailukohde, se on silti syrjäseutua, jonne toimiva julkinen liikenne ei ulotu.

Lentokentältä ei ole bussiyhteyksiä noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan Maarianhaminan kaupunkiin. Auton vuokraustoimintaa kentältä löytyy, mutta vain ennakkoon tilattuna. Kolmen päivän tila-autonvuokraus kuudelle (2 aik. + 4 lasta) henkilölle tarvittavine turvaistuimineen olisi maksanut noin 500 euroa. Ei kannata, mitä kaikkea muuta tuolla summalla saisikaan? Ajelemme taksilla Maarianhaminaan ja mökille sekä takaisin Maarianhaminaan. Pääsemme pienemmällä rahanmenolla ja samalla säästymme ajamiselta ja kartan lukemiselta.

Tutustuimme hiukan joukkoliikenteen hyödyntämismahdollisuuksiin. Pääsaarella kulkee viisi bussilinjaa, joita todennäköisesti tulemme kokeilemaan seikkaillessamme tuulen tuiverruksen ja kalliorantojen perässä. Lisäksi Maarianhaminassa on ilmainen joukkoliikenne. Kaikki bussit lähtevät yhdestä samasta paikasta ja niiden kyydissä voi tehdä kaupunkikiertoajelun. Nähtäväksi jää kuinka kätevältä bussiliikenne tuntuu. Toivottavasti maisemissa ja tunnelmassa on kuitenkin sitä jotakin erityistä.

Jos haluaisin

  • Kutsuplussan tyyppisellä kuljetuksella kotoa lentokentälle
  • Maarianhaminan kentältä keskustaan ja mökille taksin
  • Ahvenanmaalla yhteiskäyttöauton lainaan muutamaksi tunniksi per päivä
  • Paluumatkalle taksikyydin Maarianhaminan satamaan
  • Helsingissä satamasta takaisin kotiin Kutsuplussalla,

voisinko saada pakettihinnan ja palvelun tällaiselle reissulle? Toki lennot ja laivamatkat voi myös yhdistää palvelupakettiin. Olisipa kätevää, kaikki yhdeltä luukulta, samasta nettipalvelusta.

Tai palvelu, joka kertoisi suoraan “Ota auto mantereelta mukaan, aja se laivan autokannelle ja ajele Ahvenanmaan kiinnostavat kohteet autolla läpi. Säästät aikaa, vaivaa ja rahaa”.

SyyskukkaVaikka liikkuminen Ahvenanmaalla vaikuttaa työläältä ja kalliilta näin etukäteen, odotamme matkaa innolla! Harmaista harmain vuodenaika voi olla myös upea kokemus. Niin ainakin kuvittelemme 🙂 Yksi aikakausi elämästä päättyy tähän matkaan ja toinen alkaa. Lapset aloittavat päivähoidon ja itse palaan työn äärelle. Otamme paljon ulkoiluvaatteita mukaan, samoin kuin reipasta ja uusille kokemuksille avointa mieltä!

(Kuvat Espoosta. Otoksia Ahvenanmaalta on tiedossa muutaman päivän kuluttua!)

 

SyysmarjojaSyyspelto

 

Liikennekulttuuria kreetalaisittain

Kuukauden mittaiselle Kreetan lomamatkalle mahtui monenmoista kommellusta ja uutta kokemusta liikenteen ja autoilun parissa. Testasimme kahden eri autovuokraamon palveluja, taksikyytiä, bussikuljetusta, laivamatkailua, pyöräilyä sekä jalankulkijan seikkailuja toisinaan autoliikenteen seassa, välillä etsien suojatietä tai muuta turvallista tien ylityspaikkaa.

Mutkainen tie Kreeta

Valoisan, aurinkoisen ja lämpimän loman jälkeen ensimmäiset kaksi viikkoa takaisin Suomessa ovat olleet harmauteen ja kylmyyteen totuttelua. Mukava olla taas kotona tutuissa ympyröissä ja tuttujen ihmisten lähellä, mutta olen alkanut kaipaamaan kreikkalaista ruokaa ja sen tuoreita, herkullisia, paikallisia raaka-aineita. Tomaatit ja appelsiinit eivät Suomessa maistu oikein miltään.

Liikennekulttuuria

Azogiroksen kyläKreetalaiset ovat ennen kaikkea kreetalaisia, vasta toisena kreikkalaisia. Heidän saarellaan on omia kirjoittamattomia sääntöjä tai pikemminkin sääntöjen rikkomista. Välinpitämättömyys liiikennesääntöjä kohtaan on yksi hyvä esimerkki. Hitaamman auton ohittaminen kahden keskiviivan yli on ihan normaalia, sillä kreetalaisilla on aina kiire liikenteessä, vaikka muuten elämänasenne on rento. Toisena esimerkkinä: kreetalaiset omistavat pyssyjä ja niitä käytetään, sekin on ihan normaalia. Esimerkiksi häissä on tapana ampua laukauksia samoin kuin tienvarsikyltit rei’itetään pistoolin luodeilla. Niin, että muutaman kerran oli vaikea saada tekstistä enää selvää. Ehdottomasti Ilkivaltaa ja kaikenlisäksi vaarallista toimintaa.

Kreetalaiseen kylään saavuttaessaSuojateitä, kävelyteitä tai pyöräilyteitä Kreetalla on vain isoimmissa kaupungeissa. Taajama-alueen alkaessa joissakin kylissä autoilijoita muistutettiin jalankulkijoista ja tien ylittäjistä tienvarsikyltein, toisinaan jalankulkijoille oli oma kapea väylä, toisinaan ei. Tärkeintä kuitenkin, että autot, skootterit ja pyörät samoin kuin jalankulkijat mahtuivat hyvin samalla kylän raitilla liikkumaan. Tottumiskysymys, veikkaisin.

Toki onnettomuuksilta ei voi välttyä, kun liikennekulttuuri on mitä on ja vuoristotiet kapeita ja mutkaisia. Yksi peräänajo tuli nähtyä ja monia monia kolhuisia autoja. Itsekin saimme siipeemme reissun aikana (postauksia perhelippu.comista: Poliisista, iltaa! Katastrofipäivä). Onneksi meillä ei ole autoa Suomessa ollekaan! Elämä on paljon mutkattomampaa ja helpompaa 🙂

Linja-autolla ja laivalla

Paikallisen bussiyhtiön Anek Lines palveluja voin ehdottomasti kehua. Uusia, ilmastoituja busseja kulkee vuoristoteillä yllättävän tiheällä vuorovälillä ja hinnat ovat oikein edulliset. Matkustimme etelärannikolta Paleochorasta Haniaan, jonne matkaa kertyy noin 80 km. Nelihenkisen perheen matkan hinnaksi tuli 15 euroa.

Samoin paikallinen laivayhtiö, joka liikennöi kahdella lautalla etelärannikon pienien kylien väliä, on suositeltava liikkumismuoto. Mutta hinnat eivät enää olekaan edulliset, jopa kalliit meidän makuumme. Pari päiväreissua jätimme tekemättä ja päädyimme ajalemaan enemmän vuokra-autolla.

Kreetalla liikkumiseen liittyi valtavaa iloa, kauneutta ja vapautta. Totta kai, kun lomalla ollaan! Vuoristoteiden maisemat ovat aivan uskomattoman kauniit, samoin kuin meren rannan myötäisesti kiemurtelevat tiet. Uudet reitit jaksoivat ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Teiden kuntoon voimme Suomessa kyllä olla tyytyväisiä – paljon huonompikuntoisia ja vaarallisia löytyy Euroopasta.

Kylämaisema KreetallaPS. Pakko mainita: Autoton kylä Loutro

Löysimme paratiisimaisen kylän. Siellä on vain jalankulkuliikennettä, se on erityisen kaunis maisemaltaan ja uskomattoman hiljainen, kun autoliikenteen melu on poissa, samoin kuin harmaat maa-alueet. Kylä pyörii ja pyörittää matkailubisnestä aivan normaalisti. Laiva liikennöi päivittäin tuoden matkailijoita ja tarvikkeita kylän tarpeisiin. Postaus Loutrosta löytyy täältä. Ihana kohde!

Valmistautumista 4 viikon perhelomaan Kreetalla

Kesän pidentäminen Välimeren rannoilla ei tunnu ollenkaan hassummalle vaihtoehdolle. Kurakelit on tältä syksyltä jo ehditty kokeilla, samoin pimenevät illat. En ole koskaan maisemanvaihdosta näin paljon odottanut. Osa tavaroista on pakattu jo viikko sitten, vaikka lähtöön on vielä muutama päivä jäljellä. Matka on ainutlaatuinen tilaisuus viettää aikaa, ja ennen kaikkea lomaa, koko perheenä.

Pidempää reissua on mietitty jo kauan. Ensin piti löytää kohde (löytyi viime syksyn reissulta) ja sen jälkeen sopiva ajankohta. Kirjoitin tänne blogiin matkan suunnittelusta ja Kreetasta jo viime tammikuussa. 

Elafonisi Kreeta

Tammikuun jälkeen olemme varanneet majoitukset sekä siirtymiin kuljetukset. Ensimmäisen viikon aikana kiertelemme vuokra-autolla pohjoisen kohteita (Rethymnon, Iraklion) ja länsirannikon hiekkarantoja. Tosin suomalaiseen makuun soveltuvan perheauton löytäminen vuokralle ei ollutkaan niin helppoa. Farmareita tai vastaavia ei yksinkertaisesti ole vuokralla tai jos on, hinnat ovat huikeita. Päädyimme jonkin sortin katumaasturiin. Mielenkiinnolla ja kauhulla odottelen vuoriston kapeilla serpentiiniteillä ajelua isolla autolla.

Ensimmäisen autoiluviikon jälkeen kokeilemme paikallista bussiliikennettä ja suuntaamme Haniasta Paleohoraan. Matkan kesto on noin 2 tuntia. Reittiliikenteen bussit vaikuttavat uusille, bussien vuoroväli on yllättävän pieni ja hinnat edulliset. Vaikuttaa siis hyvälle näin etukäteen.

Kun Kreetan keskiosien vuoristot on ylitetty bussilla, alkaa syrjäisiin ja vähemmän tunnettuihin etelärannikon pikkukyliin tutustuminen reittiliikenteen laivoilla. Viime syksyn reissulta tuttu ja hyväksi (rauhallinen, edullinen) koettu Paleohora on lomakotimme. Viimeiset lomayöt vietämme Hanian kaupungissa ja totuttelemme takaisin kaupunkilaiselämään.

Paleohoran pienestä kylästä halusimme löytää tukikohdan, josta operoida etelärannikon muihin kohteisiin. Helpottanee, kun tavarat ovat yhdessä paikassa ja lapsilla on yksi tuttu kohde, jossa yövymme suurimman osan öistä. Etsimme Paleohorasta huoneistomajoitusta uima-altaalla, mutta sellaista ei tuntunut kylästä löytyvän ollenkaan. Kahden huoneistohotellin pihalta löytyi uima-allas, joten päädyimme samaan majoitusvaihtoehtoon kuin edelliskerralla viime syksynä.

Paleohora Kreeta

Ensimmäisen viikon majoitus Kreetan Pohjois-/Lounaisosista taas oli helppo löytää.  Vuoristoisen syrjäisiä majoitusvaihtoehtoja uima-altaineen ja pyykinpesukoneineen löysimme useamman varteenotettavan, mutta Voulgaron kylän huvilat tuntuivat hinta-laatusuhteeltaan parhaalle.

Kuukauden mittaisella matkalla on tavoitteena saada aikaiseksi iso koti-ikävä! Ennen kaikkea tavoitteena on syödä herkullista kreetalaista ruokaa, rauhoittua, nauttia (lasten ehdoilla!), olla yhdessä, uida ja leikkiä. Haluamme tutustua pieniin ja rauhallisiin kreetalaiskyliin ja kreetalaiseen elämänmenoon. Kenties ottaa mallia omaankin arkeen tai ainakin saada hienoja muistoja. En tiedä tuleeko tällaista kuukautta koskaan enää olemaan, joten tästä otetaan kaikki irti!

Kreeta Paleohora

Mikäli kiinnostuit reissustamme, tarkemmat päivitykset löydät blogista Perhelippu.  Kirjoitamme blogia yhdessä mieheni kanssa Kreetalta käsin. Seuraavia postauksia tähän blogiin onkin odotettavissa verkkaiseen tahtiin seuraavan kuukauden aikana…

Kiitos kyllä: valoa, lämpöä ja lomailua!

2 vuotta ilman autoa on tuonut säästöjä

Ei uskoisi, kaksi vuotta on vierähtänyt valtavan nopeasti. Vastahan me teimme remonttia ja muutimme, vaikkakin (tietenkin) osa listoista on edelleen paikalleen naputtelematta ja tavarat etsivät edelleen paikkaansa. Luovutimme auton kaihoisin mielin ja mietimme kuinka pärjäämme ilman. Elämänmuutos kaikille perheenjäsenille oli alkamassa. Teimme ison asennemuutoksen: haluamme tätä, pärjäämme, opimme elämään uusilla tavoilla. 

Taka-Töölö stadionin tornista

Nyt kahden vuoden jälkeen on kuitenkin vaikea kuvitella muuttavansa pois kantakaupungin alueelta. Kahvilat, ravintolat, kaikki lähellä olevat harrastukset ja palvelut, meri ja ihmiset ympärillä tekevät elinympäristöstä upean. Ja olenko kaivannut autoa? –Todella harvoin. Helsingistä löytyy paljon hyviä palveluja, jotka helpottavat autottoman arkea, mutta maaseudulla julkisen liikenteen ulottumattomissa auto toisi mukavan vapauttavan tunteen.

Liikkuminen – autolla vai julkisilla?

Liikkuminen lähialueille (alle 50 km säteellä) on meiltä varmasti vähentynyt autosta luopumisen jälkeen. Lähteminen tuntuu raskaalle ja aikaa vievälle, joten helpommin valitsee lähellä olevista vaihtoehdoista. Tähän epäkohtaan ehdottomasti tarvittaisiin joustava pääkaupunkialueen palvelu. Kutsuplus on hyvä alku, mutta liikennöintialue saisi olla laajempi, ainakin Kehä III saakka. Postaus Kutsuplus-kokemuksistamme löytyy täältä.

Raitiovaunumuseo Helsinki

Pidempiä sukulointi- ja ystäväreissuja teemme edelleen melko tiuhaan tahtiin. Mielenkiinnosta halusin laskeskella auki kuinka paljon juna- ja bussilippuihin on kulunut rahaa ja kuinka paljon, arviolta, auto olisi tullut maksamaan. Tarkastelujaksoksi valitsin kalenterivuoden 2014 ensimmäiset 6 kuukautta.

Maaseudun kauneuttaTammi-kesäkuun aikana teimme 100-450 kilometrin päähän ulottuvia reissuja kuusi eli keskimäärin yhden per kuukausi. Juna- ja bussiliput reissuihin maksoivat yhteensä noin 550 euroa. Ei paha! “Suurkuluttajina” varaamme junaliput mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tai seuraamme tarjouksia (tästä postaukseen junalla matkustamisesta).

Lisäksi kahden aikuisen Helsingin seudun liikenteen (HSL) seutulippu puoleksi vuodeksi maksaa noin 1080 (90€/kk/hlö) euroa. Todellisuudessa seutulippua emme ole kumpikaan kuitenkaan maksaneet, koska minä matkustan rattaiden kanssa ilmaiseksi ja mieheni voitti arvonnassa seutulipun koko vuodeksi 🙂

Liikkumisen menoja puolen vuoden ajalta kertyy 1630 € (HSL:n liput mukana).
Vanhasta leasing-autostamme menoja olisi tullut karkeasti laskettuna 3600 €.

Erotus on yllättävän suuri. Voisin jopa uskaltaa tämän jälkeen joku kerta ajaa taksilla tai vuokrata auton! Vähän luksusta elämään edullisten liikkumiskustannusten kunniaksi. Kaikkein tärkeintä nykyisessä liikkumismallissa on kuitenkin huolettomuus – huolettomuus kulkupelin toimivuudesta, parkkeerauksesta ja moottorin käynnistymisestä talvella. Lisäksi koen julkisen liikenteen turvallisemmaksi vaihtoehdoksi kuin yksityisellä autolla ajelemisen. Enkä vielä tähän päivään mennessä ole kokenut liiallista häirintää tai turvattomuutta kulkupeleissä.

Tärkeitä asioita arkisessa liikkumisessa, mutta toki kaikki säästetyt rahat ovat olleet tervetulleita eurosia pohjattomaan matkakassaan!