Monipuolisempaa liikkumista palveluna – As A Service-mallilla

Jos kuunnellaan IT-maailman kuulumisia, siellä on jo kymmenen vuoden ajan ostettu palveluita ja infraa As A Service-mallilla, koska omien tilojen ja laitteiden omistaminen ja ylläpitäminen on koettu tehottomaksi ja kalliiksi.

Hullunkurisen tästä ajatuksesta kuitenkin tekee se, että samat henkilöt, jotka päivittäin innostuneena asiakkailleen myyvät näitä pilvipalveluja, IaaS*-, PaaS**- tai SaaS*** -mallilla ajavat joka ikinen aamu ja iltapäivä töihin omistamillaan yksityisautoilla, usein yksin ratissa ja ruuhkaisia teitä pitkin.

Joku tässä yhtälössä ei täsmää, sillä tehotonta ja kallista on myös teiden ylikuormittaminen, samoin kuin oman auton omistaminen. Eikö liikenteeseenkin tarvittaisi samanlaisia palvelumalleja, joissa kulkuvälineitä ei omisteta, vaan niitä käytetään palveluna kulutuksen mukaan? Jos tarvitsen autoa kerran viikossa, miksi maksaisin siitä seitsemän päivän edestä? Tai vaikka tarvitsisin autoa viitenä päivänä viikossa, mutta vain puoli tuntia tai tunnin kerrallaan, eikö joku muukin voisi autoa hyödyntää sen joutoaikoina?

Lontoo illalla Maas

Tuntuu, että yksityisautoilu kangistaa ihmisten ajattelua liikkumisesta. Vaihtoehtoisia liikkumistapoja ei enää nähdä ollenkaan, vaan joka kerta hypätään auton rattiin. Esimerkiksi Lontoon keskustassa, joka on pahasti ruuhkautunut yksityisautoista, kävellen voi päästä lyhyitä matkoja nopeammin kuin autolla tai vähän pidempiä matkoja metrolla. Hyppäsin kerran erään lontoolaisen taksikuskin kyytiin, tottumuksesta kiireessä, ja yritin päästä nopeasti tapaamiseeni. Taksin kuljettaja totesi, että mene metrolla, pääset nopeammin ja ajoi minut lähimmälle metroasemalle. Asia kunnossa! Hyppäsin kaatosateessa taksin kyydistä, vaihdoin metroon ja olin ajoissa perillä.

Minun perheeni luopui 3,5 vuotta sitten omasta autosta. Vaikka yritimme optimoida auton käyttöä mahdollisimman paljon, silti kuukausittainen autoilun kustannus tuntui kalliille ja ennen kaikkea turhauduin ruuhkassa yksin autossa istumiseen. Kaikki se tienpäällä vietetty aika tuntui ajan haaskaukselle keskellä lapsiperhearkea. Vaikka matka ei kestänyt kuin puolituntia, olisin mieluummin senkin ajan vaikka rentoutunut ja lukenut lehteä.

Meille autottomuus on tarjonnut uusia ajattelutapoja ja mahdollisuuksia hyödyntää matkantekoa tehokkaammin. Esimerkiksi noin 10 kilometrin työmatkan voi huhti-lokakuun ajan pyöräillä ja toisinaan juosta tai mennä bussilla. Talvella bussimatkoja tulee reilummin, mutta juoksukertoja taas kesään verrattuna enemmän. Pidemmille matkoille Länsi- tai Itä-Suomeen taas valitsen ehdottomasti mieluummin junakyydin, en pelkästään matkustusmukavuuden vaan myös turvallisuuden vuoksi. Junassa voi optimoida ajankäyttöä ja tehdä töitä, rentoutua tai leikkiä lasten, ihan miten vain.

Mutkatonta tämäkään ei ole, sillä ongelma muodostuu liikkumisesta itse kohteessa. Miten jatketaan juna-asemalta eteenpäin, kun julkinen liikenne ei ole kohteessa toimivaa? Voisin tilata itselleni näppärästi auton juna-asemalle mobiilista ja jatkaisin matkaani. Tai vielä mukavampaa olisi, jos koko matkaketjun saisin varattua yhdeltä luukulta.

Liikkuminen on monipuolista. Hyötyliikkuminen, kuten työmatkapyöräily, edistää terveyttä ja hyvinvointia. Moottorikäyttöisen kulkuvälineen valinta tulee kysymykseen eri pituisilla matkoilla ja oman tilanteen mukaan. Kuten esimerkiksi kiireessä taksilla, autolla tai ruuhkasta ja kohteesta riippuen metrolla, ajan kanssa mennään bussilla ja pitkiä matkoja junalla tai lentokoneella. Tai sen mukaan mikä kulkumuoto sattuu juuri sillä hetkellä olemaan edullisin vaihtoehto.

On todellakin tehotonta omistaa kulkuvälineitä, kun niiden käyttöaste on heikko. Oma työmatkapyöränikin seisoo talven käyttämättömänä varastossa (talvipyöräily ei ole tuntunut minun jutulle, ainakaan vielä). Esimerkiksi vuokrattava työmatkoille tarkoitettu pyörä voisi olla minun valintani, ehkä. Toisaalta ruokakaupasta neljän ruokakassin, parin muun nyssykän ja kahden pienen lapsen kanssa lähtiessä ottaisin mielelläni parkkihallista auton alleni kotimatkan ajaksi tai lentokentälle pyrkisin siirtymään laukkujen, rattaiden ja lasten kanssa mahdollisimman nopeasti autolla ja välttäisin kiireen tunteen ennen reissuun lähtöä.

Berliinin liikenne Maas

Miten tällaisiin MaaS (Mobility as a Service) tai PaaS malleihin liikkumisen osalta sitten päästään? Minkälaisia operaattoreita tai palveluntarjoajia markkinoille syntyy? Markkinan koko on valtaisa ja ensimmäisiä yrityksiä alalle onkin jo syntynyt niin Suomeen (Esim. MaaS Finland Oy) kuin maailmalle.

Nykyisellään toimijoita on alalla paljon. Vähintäänkin yhteistyön niin palveluntarjoajien välillä kuin kuluttajan suuntaan on oltava toimivaa. Valveutunut kuluttaja kyllä huomaa, jos toimintaketjussa on ongelmia. Toimintaketjun hiominen ja toimivuuden varmistaminen on edellytys onnistumiselle. Hyvä palvelu monesti syntyy yhteistyössä käyttäjien kanssa. Välitön palaute auttaa tekemään nopeita korjauksia eikä resursseja tuhlata kehittämiseen, joka johtaisi väärään lopputulemaan. Kohdistetusti oikealle kohderyhmälle suunnattu ensimmäinen palvelu voi onnistuessaan avata uusia ja taas uusia ovia seuraaviin kohderyhmiin. Esimerkiksi itseäni ja perhettäni liikkujina pitäisin hyvänä kohderyhmänä? Tai voi olla, että ensimmäinen oikea kohderyhmä asuu Suomea isommissa kohteissa?

Kuluttajat tietenkin odottavat helppokäyttöisiä mobiilisovelluksia, sujuvaa ja optimoitua liikkumista sekä edullisia hintoja. Liikkuminen paikasta toiseen on päivittäinen pakollinen toimenpide meille jokaiselle. Se voi olla ruuhkassa istumista tai peruutetun bussivuoron odottelua tien varressa. Se voi myös olla ”lennossa” mobiililla tilattu palvelu, joka on juuri tietyn tilanteen pelastava vaihtoehto. Tai se voi olla elämäntilanteen ja tarpeen (kuten vuodenajat) mukaan vaihteleva yhdistelmä eri kulkuvälineitä, joista maksetaan vain käytön mukaan.

Liikkuminen toteutettuna palvelumallilla tuskin valloittaa maailman hetkessä. Asenteiden ja tapojen muuttaminen on aina hidasta. Vaikkakin jotkut ilmiöistä ovat edennet nopeasti, kun oikeat vaikuttajat ovat olleet asialla. Robottiautojen tulo edistänee osaltaan muutosta, mutta siihen on vielä hetki aikaa ennen kuin itseohjaavat autot ovat teiden ja katujen kuninkaita. Pala palalta edeten, käyttäjiä kuunnellen, palveluprosessia hioen ja viestiä kirkastaen liikkuminen tullaan ostamaan palveluna. Haluaisinkin nähdä uuden palvelumallin kautta tapahtuvan liikkujissa muutoksen, joka johtaisi monipuolistuneisiin liikkumismuotoihin sekä ihmiset, kaupungit ja luonto olisivat terveempiä ja hyvinvoivempia.

 

 

*IaaS = Infrastructure as a Service
**PaaS = Platform as a Service
***SaaS = Software as a Service

Perheen vaellusretki Nuuksioon

Siikaranta Espoo

Nuuksio HaukkalampiEdelleen näitä pöytälaatikkoversioita… Monta vuotta olemme puhuneet, että “Pitäisi käydä Nuuksiossa”, mutta niin se vain on jäänyt toteuttamatta. Ilman autoa, bussiseikkailun kera, päivän retki Pojois-Espooseen on tuntunut vaivalloiseslta. Nyt kun orastava vaelluskipinä on puraissut perheen aikuisia, uuden rinkan ulkoilutus metsässä tuntui hyvältä ajatukselta. Syksyllä luonto seestyy, saa kauniita värejä ja antaa herkkujansa mahan täytteeksi. Mieheni syntymäpäivien tienoilla, syyskuun lopulla, Nuuksion kansallispuiston polut ja maisemat olivat upea näky ja ihmettelimmekin miksi emme olleet aiemmin näissä maisemissa käyneet.

Ratikka-juna-bussi –matka ensin Nuuksion Haukkalammelle lähtöpisteeseen kesti reilut puolitoistatuntia, mutta onneksi olimme reissuun lähteneet ajan kanssa ja reissu sisälsi myös yöpymisen sekä lapsille houkuttimen kävelemiseen: illalla pääsette saunaan ja uimaan!

Haukkalammen alue on kuulemma sitä parasta Nuuksiota. Näin ilmeisesti onkin, sillä parkkipaikat olivat täynnä autoja, laavut täynnä makkaranpaistajia sekä metsäpolut täynnä ihmisiä ja ilahduttavan paljon ulkomaalaisia päiväkävijöitä. Ensivaikutelma Haukkalammen alueesta olikin kuin perinteisestä turistikohteesta. Vaikka näin onkin parasta kuitenkin on, että Suomen pääkaupunkiseutu pystyy tarjoamaan turisteille puhtaan ja raikkaan luontoelämyksen.

Koska lounasaika ehti jo matkan alkupäähän, heti Mustalammen kupeesta löytyi kiva laavu ja ihanat kallioiset maisemat lammen suuntaan. Makkaranpaistaminen oli todella lasten mieleen! Tulet olivat valmiina, joten eikun vain kotoa asti tuotu oma makkaratikku käyttöön ja makkara kohti hiillosta. Kylläpä maistui hyvälle. Ja pienen kävelymatkan jälkeen metsästä sai poimia itse suoraan suuhun jälkiruokamustikat.

Kauniissa aurinkoisessa syyssäässä kävelimme noin 6 kilometriä. 2-vuotiaalle tehtävä oli täysin mahdoton, koska kävelyn suuntakin yleensä on jotain muuta kuin suoraan eteenpäin. Häntä siis kannoimme melko paljon. Vaelluksen jälkeisenä aamuna pahasti rasittuneiden jalkojen sijasta olikin hauikseni kipeä! 5-vuotias jaksoi yllättävän hyvin, vaikka hän ei koskaan mikään kävelijätyyppi ole ollutkaan. Välillä olkapäille lepäämään ja taas mentiin omin jaloin!

Määränpäähämme hotelli Siikarantaan Siikajärven rannalle saavuimme klo 17, eli sopivasti illallisaikaan. Buffe-pöydän lasagnet mahassa pääsimme vihdoin ja viimein saunomaan ja uimaan. Hotellin sauna- ja uima-allasosasto oli ilahduttavasti uudistettu. Kaunis sauna, uima-allas, poreallas ja upea lasiseinistä avautuva maisema auringon laskiessa hämärtyvään luontoon tekivät vaikutuksen koko perheeseen.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen ihastelimme Siikajärven rannalla rantasaunoja, uimarantaa, syksyn värittämiä vaahteran lehtiä ja lapset pääsivät heittelemään yökostealla nurmikolla frisbeetä ja rannalla kiviä järveen. Pihapiirissä olisi ollut ainakin vielä museo, lasten leikkitelineitä ja frisbeegolfrata, mutta nämä saivat jäädä ensi kertaan. Siikarannasta pääsee vain harvakseltaan bussilla Espoon Leppävaaraan, joten klo 12 bussiin oli lähdettävä ja suunnattava kohti seuraavia syntymäpäiväviikonlopun ohjelmanumeroita.

Haukkalammelta Siikajärvelle kulki oikein hyvä ja hyvin merkitty reitti. Suosituimmat reitit jäivät Haukkalammen ympäristöön, sillä mitä pidemmälle pääsimme reitillämme, sitä vähemmän kanssavaeltajia tuli vastaan. Haukkalammelle taitaa osua myös kaikki suosituimmat, lyhyet opastetut reitit. Koska vaeltaminen oli todella kivaa ja ymmärsimme, ettei tarvitse tämän kauemmas lähteä löytääkseen upeita vaellusreittejä, aloimme suunnitella jo seuraavaa aikuisten keskistä vaellusretkeä. Uudet reitit, kenties yöksi vuokralle Metsähallituksen ylläpitämä vuokrattava kämppä ja aikusten aikaa kahden. Harmi vain kun syksy ja talvi ovat tuloillaan. Ensi kesänä sitten seuraavan kerran taas näissä maisemissa! Kipinä on jo sytytetty.Nuuksio Espoo

Sikaranta frisbee golf lapset

 

Retki Ahvenanmaalle – liikkumisen palvelupaketti hakusessa?

Ahvenanmaalle lomailemaan ilman autoa? Ei välttämättä kaikkein järkevin vaihtoehto. Palvelutarjonta autottoman kysyntään ei nimittäin kohtaa. Ahvenanmaata markkinoidaan autoilijoille, pyöräilijöille ja veneilijöille, sekin jo kertonee jotain liikkumismuodoista ja julkisesta liikenteestä.

Ennen matkaa olemme esittäneet itsellemme samaiset kysymykset kuin jokainen matkaan lähtevä perhe tekee: Miten lentokentälle, paljon se maksaa? Entä kohteessa lentokentältä hotellille/mökille? Entä nähtävyyksille, merenrannalle? Millä liikumme? Kaikki on erikseen etsittävä netistä, miksi? Entäs jos joku olisi miettinyt paketin valmiiksi? Tästähän ministerimmekin kertoi viime perjantaina Talouselämässä: Liikenneministeri kaavailee: älä osta autoa, vaan osta auton käyttö palveluna 95€/kk.

Päätimme ystäväni kanssa tehdä lasten kanssa viimeisen kotivuosien aikaisen retken tuulen tuivertamalle syyspimeälle Ahvenanmaalle. Retkiä on aiemmin tehty mm. Tallinnaan (postaus Tallinnan retkestä) ja Tampereelle. Joku kumma siinä ajatuksessa kiehtoi. Kenties vapaus, hiljaisuus, kylmyys ja rauhallisuus meren keskellä. Lisäksi lennot Helsinki-Vantaan lentoasemalta Ahvenanmaalle loka-marraskuun vaihteessa tuntuivat edullisille, joten varataan ne ja mietitään sitten myöhemmin lisää.

Syyslehtiä

Valintoja ja pohdintoja saimmekin ennen matkan ajankohtaa tehdä ihan reilusti. Ensimmäisiä kohtaamattomia kysynnän ja tarjonnan haasteita saimme kontollemme paluumatkan lentoaikataulujen kanssa. Päädyimme paluumatkalle valitsemaan laivakyydin. No, sehän käy. Lapset tykkäävät laivamatkoista ja itse voi tehdä samalla ostoksia ajatellen tulevaa töihinpaluuta. Emme tyytyneet Maarianhaminan hotellivalikoimaan vaan halusimme päästä tuulen tuiverruksen makuun. Eli mökki mukavuuksilla hakuseen.

Teimme päätöksiä ja varauksia ymmärtämättä ollenkaan kuinka vaikeaa liikkuminen ilman autoa on Ahvenanmaalla tai kuinka kallista auton vuokraaminen on. Vaikka Ahvenanmaa on kuuleman mukaan upea matkailukohde, se on silti syrjäseutua, jonne toimiva julkinen liikenne ei ulotu.

Lentokentältä ei ole bussiyhteyksiä noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan Maarianhaminan kaupunkiin. Auton vuokraustoimintaa kentältä löytyy, mutta vain ennakkoon tilattuna. Kolmen päivän tila-autonvuokraus kuudelle (2 aik. + 4 lasta) henkilölle tarvittavine turvaistuimineen olisi maksanut noin 500 euroa. Ei kannata, mitä kaikkea muuta tuolla summalla saisikaan? Ajelemme taksilla Maarianhaminaan ja mökille sekä takaisin Maarianhaminaan. Pääsemme pienemmällä rahanmenolla ja samalla säästymme ajamiselta ja kartan lukemiselta.

Tutustuimme hiukan joukkoliikenteen hyödyntämismahdollisuuksiin. Pääsaarella kulkee viisi bussilinjaa, joita todennäköisesti tulemme kokeilemaan seikkaillessamme tuulen tuiverruksen ja kalliorantojen perässä. Lisäksi Maarianhaminassa on ilmainen joukkoliikenne. Kaikki bussit lähtevät yhdestä samasta paikasta ja niiden kyydissä voi tehdä kaupunkikiertoajelun. Nähtäväksi jää kuinka kätevältä bussiliikenne tuntuu. Toivottavasti maisemissa ja tunnelmassa on kuitenkin sitä jotakin erityistä.

Jos haluaisin

  • Kutsuplussan tyyppisellä kuljetuksella kotoa lentokentälle
  • Maarianhaminan kentältä keskustaan ja mökille taksin
  • Ahvenanmaalla yhteiskäyttöauton lainaan muutamaksi tunniksi per päivä
  • Paluumatkalle taksikyydin Maarianhaminan satamaan
  • Helsingissä satamasta takaisin kotiin Kutsuplussalla,

voisinko saada pakettihinnan ja palvelun tällaiselle reissulle? Toki lennot ja laivamatkat voi myös yhdistää palvelupakettiin. Olisipa kätevää, kaikki yhdeltä luukulta, samasta nettipalvelusta.

Tai palvelu, joka kertoisi suoraan “Ota auto mantereelta mukaan, aja se laivan autokannelle ja ajele Ahvenanmaan kiinnostavat kohteet autolla läpi. Säästät aikaa, vaivaa ja rahaa”.

SyyskukkaVaikka liikkuminen Ahvenanmaalla vaikuttaa työläältä ja kalliilta näin etukäteen, odotamme matkaa innolla! Harmaista harmain vuodenaika voi olla myös upea kokemus. Niin ainakin kuvittelemme 🙂 Yksi aikakausi elämästä päättyy tähän matkaan ja toinen alkaa. Lapset aloittavat päivähoidon ja itse palaan työn äärelle. Otamme paljon ulkoiluvaatteita mukaan, samoin kuin reipasta ja uusille kokemuksille avointa mieltä!

(Kuvat Espoosta. Otoksia Ahvenanmaalta on tiedossa muutaman päivän kuluttua!)

 

SyysmarjojaSyyspelto

 

2 vuotta ilman autoa on tuonut säästöjä

Ei uskoisi, kaksi vuotta on vierähtänyt valtavan nopeasti. Vastahan me teimme remonttia ja muutimme, vaikkakin (tietenkin) osa listoista on edelleen paikalleen naputtelematta ja tavarat etsivät edelleen paikkaansa. Luovutimme auton kaihoisin mielin ja mietimme kuinka pärjäämme ilman. Elämänmuutos kaikille perheenjäsenille oli alkamassa. Teimme ison asennemuutoksen: haluamme tätä, pärjäämme, opimme elämään uusilla tavoilla. 

Taka-Töölö stadionin tornista

Nyt kahden vuoden jälkeen on kuitenkin vaikea kuvitella muuttavansa pois kantakaupungin alueelta. Kahvilat, ravintolat, kaikki lähellä olevat harrastukset ja palvelut, meri ja ihmiset ympärillä tekevät elinympäristöstä upean. Ja olenko kaivannut autoa? –Todella harvoin. Helsingistä löytyy paljon hyviä palveluja, jotka helpottavat autottoman arkea, mutta maaseudulla julkisen liikenteen ulottumattomissa auto toisi mukavan vapauttavan tunteen.

Liikkuminen – autolla vai julkisilla?

Liikkuminen lähialueille (alle 50 km säteellä) on meiltä varmasti vähentynyt autosta luopumisen jälkeen. Lähteminen tuntuu raskaalle ja aikaa vievälle, joten helpommin valitsee lähellä olevista vaihtoehdoista. Tähän epäkohtaan ehdottomasti tarvittaisiin joustava pääkaupunkialueen palvelu. Kutsuplus on hyvä alku, mutta liikennöintialue saisi olla laajempi, ainakin Kehä III saakka. Postaus Kutsuplus-kokemuksistamme löytyy täältä.

Raitiovaunumuseo Helsinki

Pidempiä sukulointi- ja ystäväreissuja teemme edelleen melko tiuhaan tahtiin. Mielenkiinnosta halusin laskeskella auki kuinka paljon juna- ja bussilippuihin on kulunut rahaa ja kuinka paljon, arviolta, auto olisi tullut maksamaan. Tarkastelujaksoksi valitsin kalenterivuoden 2014 ensimmäiset 6 kuukautta.

Maaseudun kauneuttaTammi-kesäkuun aikana teimme 100-450 kilometrin päähän ulottuvia reissuja kuusi eli keskimäärin yhden per kuukausi. Juna- ja bussiliput reissuihin maksoivat yhteensä noin 550 euroa. Ei paha! “Suurkuluttajina” varaamme junaliput mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tai seuraamme tarjouksia (tästä postaukseen junalla matkustamisesta).

Lisäksi kahden aikuisen Helsingin seudun liikenteen (HSL) seutulippu puoleksi vuodeksi maksaa noin 1080 (90€/kk/hlö) euroa. Todellisuudessa seutulippua emme ole kumpikaan kuitenkaan maksaneet, koska minä matkustan rattaiden kanssa ilmaiseksi ja mieheni voitti arvonnassa seutulipun koko vuodeksi 🙂

Liikkumisen menoja puolen vuoden ajalta kertyy 1630 € (HSL:n liput mukana).
Vanhasta leasing-autostamme menoja olisi tullut karkeasti laskettuna 3600 €.

Erotus on yllättävän suuri. Voisin jopa uskaltaa tämän jälkeen joku kerta ajaa taksilla tai vuokrata auton! Vähän luksusta elämään edullisten liikkumiskustannusten kunniaksi. Kaikkein tärkeintä nykyisessä liikkumismallissa on kuitenkin huolettomuus – huolettomuus kulkupelin toimivuudesta, parkkeerauksesta ja moottorin käynnistymisestä talvella. Lisäksi koen julkisen liikenteen turvallisemmaksi vaihtoehdoksi kuin yksityisellä autolla ajelemisen. Enkä vielä tähän päivään mennessä ole kokenut liiallista häirintää tai turvattomuutta kulkupeleissä.

Tärkeitä asioita arkisessa liikkumisessa, mutta toki kaikki säästetyt rahat ovat olleet tervetulleita eurosia pohjattomaan matkakassaan!

Perhe Piknik – Parhaat kokemukset Helsingistä

Piknik lasten kanssa HelsinkiPihaton, parvekkeeton, autoton suosii kaupungin tarjoamia virkistysalueita. Lainaamme pihaksi lukuisia Helsingin kaupungin ylläpitämiä puistoja, ja samalla tietenkin ylläpidämme vireää kaupunkikuvaa. Puistossa levitetään alusta, syödään eväitä, potkitaan palloa, leikitään, nautitaan ulkoilmasta ja ollaan vain piknikillä!

Pikni astiatOnnistuneen piknikin salaisuus ovat hyvä alusta, astiat ja ennakkoon nähty vaiva eväiden pilkkomisessa ja valmistelussa. Parin vuoden takaa Nizzan rantakojusta ostettu muovinen alusta ja sen päälle lähes 20 vuotta vanha päiväpeitto toimivat mainiosti. Roskat, hanhen jätökset tms. jäävät muovin alle eivätkä häiritse piknik-hetkeä. Espoon rivariin ostetut grilliastiat toimivat nyt piknik-astioina, eikä kertakäyttöisiä astioita tarvitse käyttää. Lisäksi helposti sormin syötävät ja ei-sotkevat ruoat ovat paras vaihtoehto jatkuvasti liikkuvien lasten kanssa. Tosin välillä haemme nepalilaisen ravintolan herkut eväiksi mukaan ja silloin sotkua on tiedossa… Ruokakauppojen tuoretiskeistä saa myös hyviä eväitä helposti mukaan.

Piknik TöölönlahdellaPiknik on loistavaa vaihtelua kotona syömiselle. Sotkut jäävät ulos eikä tarvitse jatkuvasti pyöriä tiskirätin kanssa ja jahdata muruja lattialta. Lapset nauttivat, kun saavat samalla touhuta eikä tarvitse istua paikallaan. Ja aikuisille tilan ja avaruuden tunne ulkona auringossa on ihanaa. Kesällä voi onneksi valvoakin hiukan pidempään, joten piknikiltä ei tarvitse kiirehtiä kotiin.

Parhaita piknik-eväitä kesältä 2014:

  • Lihapullat ja keitetyt bataattiviipaleet. Ehdoton ykkönen!
  • Savulohisalaatti, tomaatti-mozzarellasalaatti. Aikuisten suosikki!
  • Jauhelihapizza. Lasten suosikki!
  • Vadelma-suklaamuffinssit (ohje Halloween-postauksesta, omenatäytteen tilalle 250g vadelmia ja 2 dl suklaarouhetta). Nam!
  • Pinaattivohvelit puolukkahillolla tai kinkku-/lohitäytteellä. Työläs paistaa ensin kotona, mutta odotus palkitaan!

tomaatti-mozzarellasalaattiPiknik eväät TöölönlahdellaTöölönlahden kulmat ovat kaikkein suosituimmat piknikalueemme – sinne on lyhyt matka, rannat ovat kauniin luonnonmukaiset (ainakin vielä) ja tasaista aluetta alustan levittämiselle löytyy riittävästi. Sibeliuspuiston nurmialueilla on hauska käydä ihmettelemässä turisteja, jotka vierailevat Sibelius-monumentilla. 13 bussilastillista turisteja on ennätysmäärä mitä olen nähnyt! Ja kerran on koettu myös hetki, kun aasialaiset ovat kuvanneet meitä, suomalaisen perheen arkisia puistoilutouhuja!

Monien töölöläisten nurmialueiden ongelma tosin alkavat olla valtavat hanhien määrät ja niiden jälkeensä jättämät jätökset. Hyviä kohteita, joissa hanhet ovat loistaneet poissaolollaan ovat olleet Uimastadion, Tähtitornin vuori sekä Tervasaari.

Piknik uimastadionilla yhdistettynä uimaleikkeihin on tietenkin lasten suosikki. Vesielementti on lasten mieleen eivätkä he siihen kyllästy koskaan. Iltapiknikillä hoituvat samalla kätevästi myös iltapesut ja –saunat Uimastadionin tarjoamissa tiloissa. Tähtitornin vuoren nurmialueet korkealla kauniiden talojen äärellä ovat ehdottomasti testaamisen arvoiset. Tervasaari, hieman kauempana kodista, soveltuu mainiosti piknikin viettoon. Saari on mukavan rauhallinen, mutta keskeisellä sijainnilla, maisemat ovat kauniit ja sieltä löytyy lapsille lisäksi leikkipuisto.

Puistoleikit TöölöPuistojen laidalta tai lähistöltä löytyy usein yleiset wc-tilat. Ne vain pitää ensin löytää. 50 sentillä pääsee siisteihin (yllättävän siisteihin) naisten wc-tiloihin.

Puistot ovat kaikille avoimia kaupunkialueita luonnonläheisellä ja raikkaalla otteellaan. Puistoissa melu, kuumuus ja kiire häviävät ja nautinto alkaa!

Nyt ruusutarhan kauneutta Töölönlahden kupeessa!

Vaikka minulla ei ole puutarhaa eikä pihaa, Helsingin kaupunki onneksi tarjoaa lohtua ja silmäniloa. Noin kilometrin päässä kotoa sijaitsee Helsingin kaupungin talvipuutarha, jonka piha-alue on nyt kauneimmillaan. Päädyimme sunnuntaikävelyllä osin vahingossa kulkemaan talvipuutarhan ohi ja jäimme ihastelemaan Ruusutarhan kauneutta.

Upeaa, että oma puutarha ei ole välttämättömyys. Saan ihastella valmiiksi kasvatettuja, kasteltuja, lannoitettuja, leikattuja ja huollettuja kukkia kaupungilla kuljeskellessa 🙂

Kuvat kertonevat kukkaisloisteesta enemmän kuin sanat!

Ruusutarha Helsinki

Ruusutarha on avoinna jokaisena päivänä klo 7 – 21, talvipuutarhan eli sisätilojen aukioloajat voi tarkastaa Helsingin kaupungin nettisivuilta. Tai alta kuvasta!

Ruusutarha HelsinkiPunaisia ruusuja Helsinki

 

 

 

 

 

 

 

Helsinki puutarha

PS. Huomenna tiistaina puutarhalla on viimeistä kertaa tarjolla nukketeatteria prinsessa Ruususen tarinasta. Näytökset klo 10 ja 12. Nähdäänkö siellä klo 10? 🙂

Ruusun tuoksua Helsinki

Talvipuutarhan aukioloajat HelsinkiTalvipuutarhan piha Helsinki

Kesäinen Töölö

Helsinki Cup TöölöIsot nurmialueet täyttyivät ja autotiet hiljenivät, kun Helsinki Cup aloitti Töölön kesän. Tuhansittain pieniä jalkapalloilijoita ja heidän huoltajiaan sukkuloi aamusta iltaan Töölön jalkapallokentillä, kaduilla ja katsomoissa. Itsekin tunsin olevani jossain muualla kuin arkisen tutussa Töölössä.

Helsinki Cup

Lomakausi siis näkyy ja tuntuu töölöläisen kotinurkilla. Toinen merkittävä huomio on ollut normaalisti liikenteestä pauhuava Mansku, joka yllättäen onkin hiljentynyt. Ja jonka varrelta voi tehdä jopa tuoretoriostoksia, kuten mansikoita, kirsikoita ja herneitä. Välillä katu ammottaa tyhjyyttään ja näyttäytyy yllättävän leveänä, yksinäisenä ja harmaana. Aurinkoisina päivinä Manskulla kadunvarren puusto yhdistettynä kauniisiin taloihin on upeaa katseltavaa. Eikä liikenteen melu ole häiriöksi.

Mannerheimintie Helsinki

Osa asukkaista ja pienten putiikkien pitäjistä on myös siirtynyt kesälaitumille. Esimerkiksi autolle näyttäisi nyt löytyvän helpommin parkkipaikka kuin talvella ja leikkipuistot ovat hiljentyneet lomailevista lapsista. Pyörätiet taas täyttyvät erinäköisistä ja eri tarkoitusperin liikkuvista kaupunkilaispyöräilijöistä. Taidan itsekin pikku hiljaa innostua pyöräilystä entistä enemmän! Ainakin vaihtoehtoisia lasten kuljetusmuotoja olen bongaillut ohikulkijoilta.

Ratikat Manskulla

Hiljainen lomakausi voi monelle töölöläiselle yrittäjälle olla vaikea. Pienet putiikit taistelevat ilman lomakauttakin automarkettien kanssa asiakkaista, tyhjät heinäkuun kadut voivat olla vielä petollisempia. Kannustan kaikkia suosimaan oman alueen palveluja, jotta kotiseutu pysyy eloisana! Lisäksi toisena miinusmerkkisenä kesähavaintona ovat olleet vaaratilanteet autoliikenteen seassa. Liekö kesän tuomat matkailijat ja heidän heikko reitti- sekä paikallistuntemus syynä, mutta varovaisuutta liikenteessä ei ole koskaan liikaa. Etenkin suojatiellä tietä ylittäessä on pari kertaa meinattu jäädä auton alle.

Ennen kaikkea upea kesä jatkuu niin Töölössä kuin muuallakin Suomessa. Lähiaikoina kesäisiä postauksia tiedossa lisää! Hyppäämme nimittäin laivan kyytiin ja ihailemme Helsingin edustan saaristoa.

Saatuani kesästä ja lomailusta intoa terävöitän myös blogin aihealuetta ja kirjoitan jatkossa “car-free lifestyle” -meiningillä. Opin tämän termin Älykkään liikenteen kongressissa kesäkuussa ja ihastuin siihen 🙂 Eli aion pureutua liikkumisen ja liikenteen lisäksi kaupunkiasumisen teemoihin kuten suomalaisten kaupunkikeskustojen heikkoon tilaan, kun autoilua suosivat kauppakeskukset vievät keskustojen vetovoiman. Lisäksi tietenkin matkailua ristiin ja rastiin.

Töölö Olympiastadionin tornista

Mitä vähemmän omistat, sitä onnellisempi olet?

Kaipailen näin keväisin luonnonrauhaa ja saunallista mökkiä pienellä pihalla varustettuna. Kesä tulee ja luonto vihertyy, mutta meidän taloyhtiön pienen pieni asfalttipiha pysyy harmaana. Aurinkokaan ei sinne pääse paistamaan kuin aikaisin aamulla.

lehtiä keskuspuisto

Jos pienen saunallisen mökin järven rannalta saisin. Autottomana tietenkin bussilla pihaan surauttaisin…

Elämän palaset loksahtelisivat tällöin paikoilleen, mutta voisiko se olla mahdollista? Voisiko autoton mökkeillä Suomessa?

Pihlaja keskuspuisto

Tilastokeskuksen mukaan mökkien rakentaminen on hiipunut tasaisesti 70- ja 80-luvun huippuvuosista. Mökin omistajista iso osa onkin eläkeikään tulevia/ eläkkeellä olevia suomalaisia. Moni nuorempi kuitenkin mökkeilee vähintään kerran vuodessa omalla, kaverien, vanhempien ja tuttavien mökeillä. Mökkeily kuuluu suomalaisuuteen. Nuorempia sukupolvia tosin mökkeilyn ohessa houkuttavat halvat lentoliput ulkomaille sekä mökin vuokraaminen helppouden ja sitoutumattomuuden vuoksi. Arja Tiihonen Tilastokeskuksesta on kirjoittanut mökkikulttuurin muutoksesta ja pohtii väheneekö suomalaisten mökkeily vai lisääkö kaupungistuminen, hektinen arki ja luonnon rauhan kaipuu oman tilan ja rauhan tarvetta tulevaisuudessa. https://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2011-07-13_001.html

Ryhdyin etsiskelemään HSL:n alueelta pientä vaatimatonta mökkiä, jonka läheisyydessä olisi ranta. Bussimatka saisi olla noin tunnin mittainen ja kävelyä perillä kantamusten vuoksi ei voisi olla liikaa. Ajatuksiini sopivia vaihtoehtoja löytyi! Eräskin pieni ja vaatimaton mökki sijaitsi 600 metrin päässä bussipysäkiltä ja vain yksi bussin vaihto pitäisi tehdä kotoa lähdettäessä. Vaikutti lupaavalle autottoman näkökulmasta. Mutta hinta, jonka omasta mökistä joutuisi maksamaan hyvillä julkisen liikenteen yhteyksillä, on mielestäni liian kallis. Missä kaikkialla sitä voikaan samalla rahalla lomailla!

Vuokramökin huolettomuus ja vaivattomuus alkoivat tuntua helpolle vaihtoehdolle. Varsinkin, kun mökin sijaintia voi vaihtaa Suomesta Ranskan kautta tropiikkiin. Suomalaisuudessa asuu vahvana mökkeily, mutta sellaista ei välttämättä tarvitse omistaa. Kaupungistumisen ja asumisen tiivistymisen jatkuessa rauha, hiljaisuus, puhtaus ja oma tila mökkeilyn kautta koettuna tulenevat olemaan tärkeitä asioita tulevaisuudessakin. Saavutettavuus ilman omaa autoa vain pitäisi pystyä takaamaan pitkien välimatkojen maassa.

Keskuspuisto saniainenkeskuspuisto kevätpuro

Autottomina olemme todenneet aikaisemminkin: mitä vähemmän omistat, sitä vähemmän huolia. Tämä varmasti pätee myös mökkeilyyn. Oman mökin tuoma vaiva sekä ajan ja rahan menon määrä ovat huikeita verrattuna kerran tai kaksi vuodessa vuokrattavaan mökkiin. Olisinko mökin omistajana onnellisempi? Alkuhurmoksen jälkeen, ehkä en. Loma-aikojen vapaus tehdä mitä huvittaa olisi mennyttä ja mieltä painaisi kaikki tekemättömät kunnostus- siivous- ja pihatyöt.

Elokuussa tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun luovuimme autosta. En ole autoa ikävöinyt, sillä riittävän hyvin olemme päässeet sinne minne olemme halunneetkin. Oikea asenne ratkaisee. Pystyn siis luopumaan mökkihaaveesta ja etsiskelemään vuokramökkiä. Huolettomuus ja vapaus koukuttavat!

Ääripäästä toiseen – asumista ja liikkumista metsän keskellä

Postilaatikko Järvi-SuomessaPosteljooni jättää kirjeet puolen kilometrin päähän. Lähin ruokakauppa on 30 km päässä. Päivystävä lääkäriasema 70 km päässä. Olemme Järvi-Suomessa vanhempieni luona, 400 km päässä kotoa Helsingin kantakaupungin menoista. Rannalla sijaitseva koti on muutama vuosi sitten rantamökistä remontoitu talo, joka lämpiää puulla ja vesi tulee järvestä. Ainoita naapureita ovat kesämökkiläiset ja metsäneläimet. Täällä tunnelmat kotioloihin verrattuna ovat aivan toiset.

Ainoat äänet ovat tuulen, lintujen tai sateen tuottamia. Lisäksi muutama ohikulkeva auto jättää äänimaisemaan jälkensä. Rauhallisen tunnelman takaavat piha puineen ja kasveineen, puhdas ja kalaisa järvi sekä metsän henki ja antimet. Kuten ennen, myös nykyään, lapsia ja aikuisia viedään maalle vahvistumaan!

Nuotiolla makkaran paistoaTäällä saa levähtää, hengähtää, ajatella ajatukset rauhassa ja tehdä vilskeeseen hukkuneita oivalluksia. Eli tutkiskella itseään ja läheisiään. Hengitämme puhdasta ja raikasta ilmaa sekä nukumme paljon ja hiljaisuudessa. Syömme lähiruokaa itse kalastettuna tai poimittuna. Kylvemme ja uimme järvivedessä, saunomme, retkeilemme naavapuiden katveessa ja olemme.

Metsämarket Oy kauppa-autoMutta toisaalta täällä autottomana olen aivan jumissa. Yksikään bussi ei kulje ohi ja lähimpään taajamaan on 30 km matkaa. Ainoastaan kauppa-auto pysähtyy kerran viikossa talon edessä. Taksi on ainoa mahdollisuuteni, mutta vain hätätapauksessa järkevä vaihtoehto. Pitkien välimatkojen Suomi on täällä todellista. Täällä ei yksinkertaisesti pärjää ilman omaa autoa. Tai vähintäänkin hyvää kimppakyytijärjestelmää. Tosin vain vanhemmat eläkeläiset taitavat kimppakyyditellä autottomia tai huonokuntoisempia tuttaviaan ja saman kylän asukkaita. Täällä auton omistamiskulttuuri on vahva. Autolta myös vaaditaan enemmän – talviolosuhteissa sen on hyvä pysyä myös auraamattomalla tiellä. Tien auraus ei välttämättä tapahdu ennen töihin lähtöä.

Syrjäseutujen autoteissä ei muutenkaan ole kehumista. Paikalliset kyllä tietävät ja osaavat kiertää teiden kuopat, montut, haljenneet päällysteet ja routimiset, mutta turisti rikkonee varomattomana autonsa. Tai ainakin näin pelästyy ensimmäisiin kuoppiin auton pohjamaalit jättäneenä. Täällä teiden kunnossapidon haasteet ymmärtää. Suomen tieverkosto on täynnä pieniä syrjäisiä autoteitä, joiden käyttäjämäärät kaupungistumisen myötä ovat pienentyneet, mutta ylläpito on välttämätön.  Viime viikolla kuulimme valtion aikeista säästää vielä lisää teiden kunnossapidon rahoituksesta. Kelirikko- ja epätasainen tie -liikennemerkkien tuotantoa pitänee ainakin lisätä!

VR dieselveturiAutottomana perheenä ensimmäiset 300 km kuljemme InterCityllä tai Pendolinolla ja vaihdamme vanhaan siniseen junaan tai kiskobussiin, jotta pääsemme lähimmälle juna-asemalle. Loput 30km vanhempieni luo kuljemme autokyydillä. Juna-asemalla ei ole enää palveluja eikä myöskään katosta/ lämmintä suojaa, jonka alla voisi sateen yllättäessä odotella junaa. Puhumattakaan WC-palveluista.

Käytöstä poistettu juna-asemaAutomatkan varrella, juna-asemalta vielä syrjemmäs luonnon keskelle, on monia autioituneita taloja, maatiloja, kouluja ja kaupparakennuksia muistuttamassa entisaikojen elämästä. Nyt metsä, heinikot ja rapistuvat rakennukset ovat vallanneet maiseman.

 

Arkinen kulutus on tietenkin myös erilaista:

  • arkiset matkat autolla vs. ratikalla
  • Juoksulenkki vs. uimahallitreeniPyykit ulkona kuivumassa
  • lasten kanssa kylpy ja sauna järvivedellä vs. uimahallikäynti
  • kauppaan autolla 30km vs. kauppaan kävellen
  • todellinen lähiruoka vs. ruoka läheltä tai kaukaa
  • puulämmitys vs. kaukolämpö
  • omien energiavarantojen täyttäminen vs. arkinen suorittaminen

Marjanpoimija Järvi-SuomessaRikkautta on mahdollisuus viettää muutamia viikkoja vuodesta hiljaisuudessa ja puhtaudessa ilman kiireen tunnetta. Kunhan vain palvelujen tarve, kuten terveyspalvelujen, pysyy minimissä ja joku ystävällisesti jaksaa kuljettaa laumaani julkisen liikenteen ulottuville.