Ruusulaan brunssille ja keilaamaan lasten kanssa

Olin ajatellut, ettei pienten lasten kanssa voi keilata, mutta olin täysin väärässä. Sehän oli todella kivaa! 2-vuotias rakastaa palloja ja 5-vuotiaan kilpailuvietti sai hänet jatkuvasti yrittämään paremmin ja kaatamaan enemmän keiloja. BowlCircus keilaviihdekeskukset omistaa nykyisin entinen ammattikeilaaja Kimmo Lehtonen. Ruusula on Suomen vanhin keilahalli ja Lehtosen omistuksessa ollut nyt kolmen vuoden ajan. Ruusulankadun tilat ovat saaneet Lehtosen mukana nykyaikaisen ilmeen ja ravintolapalvelut hurmaavat erinomaisella palvelulla ja maukkailla annoksilla.

DSCF4118

Aluksi nautimme ravintolassa brunssin antimista, suosittelen! Tämän jälkeen meillä oli ilo ja kunnia saada itse Kimmo Lehtoselta opastusta ja ohjeistusta keilauksen saloihin. Varsinkin lasten osalta tietyt säännöt ja vinkit oli hyvä käydä läpi näin ensikertalaisena. 2-vuotiaalle ei löytynyt riittävän pieniä keilauskenkiä, mutta jarrusukat sopivat myös hyvin.

Lasten yhteinen ilonaihe oli laite, joka kuljettaa heitetyn pallon takaisin keilaajalle. Pallon saapumista seurattiin tarkasti: kun odotus palkittiin, oli pienillä keilaajilla ilo ylimmillään! Se, ettei pallon heittoalueella (keilausalueella?) voinut hengailla, oli vaikea asia lapsille. Pallojen liikettä ja keilojen kaatumista olisi tehnyt mieli katsoa mahdollisimman läheltä.

DSCF4120.jpg

Mikä parasta, pienille keilaajille rännit saatiin suljettua, joten keilojen kaataminen, tai ainakin sen yhden kaatuminen, oli taattua jokaisella kerralla. Lisäksi lattiat onneksi kestävät pallojen pudottelua radalle ja vaikka pallon kuinka hitaasti työntää radalle, se menee perille. Olisikohan hiukan kaltevuutta ollut radassa? Eli 2-vuotiaskin pystyy keilaamaan ja nauttimaan uusista ihmeellisistä elämyksistä. Kokeilimme ensimmäisellä kerralla hohtokeilausta, joten vaatteiden hohtaminen oli hauskaa lasten mielestä. Toki myös hämärä valaistus ja musiikki toivat oman tunnelmansa. 5-vuotias totesi, että seuraavalla kerralla kuitenkin kokeillaan tavallista keilausta.

DSCF4125.jpg

Olipa mukava löytää taas uusi mukava paikka aivan omilta kulmilta. Töölö on edelleen täynnä ihastuttavia yllätyksiä. Seuraavan kerran voisin kokeilla Ruusulan burgereita, vaikuttivat erinomaisille! Ruusulassa voi myös järjestää yksityistilaisuuksia, saunailtoja, lasten synttäreitä ja yritystilaisuuksia. Palvelu pelaa talossa, joten suosittelen kokeilemaan!

DSCF4111

DSCF4123

Hiljaiseloa uuden elämänvaiheen alussa

Kuten jokunen on saattanut huomata blogissa ei ole tapahtunut mitään sitten viime lokakuisen Ahvenanmaan matkan jälkeen. Matka meni hienosti, säät sallivat meitä ja kaikilla oli kiva. Osasimme jopa puhua ruotsia paikallisille!

Keräsin tähän postaukseen ne kuvat Ahvenanmaan reissulta, jotka jäivät viime vuonna julkaisematta. Kauniit syysmaisemat sopivat taas tähänkin uuteen syksyyn!

Ahvenenmaan mökki meren rannallaAhvenanmaan maalaismaisemiaAhvenanmaa saarelta saarelle

Reissun jälkeen elämä on jatkunut ja saanut uusia käänteitä työhön paluun, päiväkotikuvioiden, harrastusten ja liikunnan yhteensovittelujen merkeissä. Vähitellen kuviot alkavat loksahtelemaan paikoilleen, ja alkaa mieli tehdä kirjoittaa myös tänne blogin puolelle.

Töihin paluun myötä oman ns. vapaan ajan määrä on kaventunut minimiin, joten on ollut pakko miettiä mistä tekemisestä voisi luopua, mitä tarvitaan hyvään arkeen enemmän ja mitä juttuja voisi yhdistää.

Suurin ahaa-elämykseni on liittynyt urheilun ja työmatkojen yhdistämiseen. Nykyinen työpaikkani sijaitsee reilun kymmenen kilometrin päässä kotoa. Tällä hetkellä linja-autolla matka-aikaa kertyy reilut 40 minuuttia, koska bussireittejä on muutettu minulle epäedullisempaan suuntaan. Toisaalta juosten matkaan kuluu aikaa reilu tunti, mikä tarkoittaa selkeää ajankäytön optimointia. Viime talvena ostetut nastalenkkarit olivat loisto-ostos! Ja mikä vielä parempaa, pyörällä työmatka taittuu yhtä nopeasti kuin linja-autolla. Työmatkapyöräilystä onkin kesän mittaan tullut uusi harrastukseni. Tosin en tiedä onko minusta talvipyöräilijäksi, kun vesisadekaan ei houkuttele pyöräilemään… Se jää nähtäväksi ensi talven aikana.

Elän parhaillaan elämäni ruuhkavuosia, mutta tämä on varmastikin myös sitä parasta aikaa elämästä. Jotta hyvistä vuosista jäisi muistoja, haluan tallentaa parhaat palat tekstein ja kuvin tänne blogiin. Nyt on taas inspiraatio kirjoittaa, joten eikun menoksi! Tiedossa juttua harrastuksista, matkailusta, lapsista, Helsingistä ja projektistani löytää ensi kesäksi mökki, piha tai sauna, tai mielellään kaikki nämä kolme samassa paketissa.

Maarianhaminassa meren rannallaMaarianhaminaMaisemia Ahvenanmaalta

Nyt ruusutarhan kauneutta Töölönlahden kupeessa!

Vaikka minulla ei ole puutarhaa eikä pihaa, Helsingin kaupunki onneksi tarjoaa lohtua ja silmäniloa. Noin kilometrin päässä kotoa sijaitsee Helsingin kaupungin talvipuutarha, jonka piha-alue on nyt kauneimmillaan. Päädyimme sunnuntaikävelyllä osin vahingossa kulkemaan talvipuutarhan ohi ja jäimme ihastelemaan Ruusutarhan kauneutta.

Upeaa, että oma puutarha ei ole välttämättömyys. Saan ihastella valmiiksi kasvatettuja, kasteltuja, lannoitettuja, leikattuja ja huollettuja kukkia kaupungilla kuljeskellessa 🙂

Kuvat kertonevat kukkaisloisteesta enemmän kuin sanat!

Ruusutarha Helsinki

Ruusutarha on avoinna jokaisena päivänä klo 7 – 21, talvipuutarhan eli sisätilojen aukioloajat voi tarkastaa Helsingin kaupungin nettisivuilta. Tai alta kuvasta!

Ruusutarha HelsinkiPunaisia ruusuja Helsinki

 

 

 

 

 

 

 

Helsinki puutarha

PS. Huomenna tiistaina puutarhalla on viimeistä kertaa tarjolla nukketeatteria prinsessa Ruususen tarinasta. Näytökset klo 10 ja 12. Nähdäänkö siellä klo 10? 🙂

Ruusun tuoksua Helsinki

Talvipuutarhan aukioloajat HelsinkiTalvipuutarhan piha Helsinki

Lapsuus kaupungissa

Kohta 4-vuotias tyttäreni tuumasi hississä, puistosta tullessamme, että maalla on kivempaa, mutta kaupungissakin menettelee. Tästä sain inspiraation! Välttelin aihetta pitkään, vaikka eräs lukijanikin kehotti kirjoittamaan viitaten Helsingin vihreiden julistamiin hyvän kaupunkilapsuuden teeseihin. Kiitos yleisö! Tässä ajatuksiani, joita pitkään pidin pöytälaatikossa.

Helsingin vihreiden hyvä kaupunkilapsuus

Helsingin vihreiden tärkeimmiksi hyvän kaupunkilapsuuden teeseiksi nousevat 1) päivähoitoa lasten ehdoilla, 2) ei lasten luokkayhteiskuntaa ja 3) kaupunki, joka auttaa ajoissa. Blogikeskustelut aiheen ympärillä ovat keskittyneet pitkälti kurjan päivähoitotilanteen ympärille. Päivähoitopaikkoja ei ole tai päivähoidossa henkilökunnan resurssointi on pielessä. Itse olen enemmän huolissani kahdesta jälkimmäisestä kohdasta.

Helsingissä tosiaan lähes joka kymmenes lapsi on lastensuojelun piirissä. Lapset ja vanhemmat siis voivat täällä pahoin ja heille yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan apua. Valitettavasti esimerkiksi omat kokemukseni neuvolapalveluista Helsingissä eivät ole yhtä hyvät kuin Espoon puolelta. Neuvolassakin työn määrä suhteutettuna asiakkaiden määrään tuntuu olevan pielessä. Ja itsekkäästi ajateltuna, nämä huonosti voivat lapset ovat tulevia omien lasteni päiväkoti- ja koulukavereita, joten tottakai toivon lasteni ympärille onnellisia lapsia.

Lapsia ei kiinnosta kehno päivähoitotilanne, esteettömät ja turvalliset kulkuväylät, saastuttava liikenne ja teollisuus. Lapsia kiinnostaa mukava tekeminen, ihmiset ympärillä ja turvallinen koti.

Kaupunkilapsuuden palasia

Vietin oman lapsuuteni pienessä maalaiskaupungissa ja pääkaupunkiseudulla olen nyt viettänyt 14 vuotta. Olen asunut seitsemässä eri kaupunginosassa, tehnyt opintoja eri kampuksilla ja työpaikat ovat olleet viidellä eri alueella. Olen nähnyt jonkin verran Helsingin seudusta, mutta en tietenkään kaikkea. Lisäksi vanhin lapseni on vasta 4-vuotias (pian), joten kokemukseni ovat vain pienten lasten vanhemman näkökulmasta.

Mielestäni lapsi tarvitsee liikuntaa, terveellistä ruokaa, rakastavia aikuisia, turvaa, ystäviä, oppeja ja neuvoja. Voiko niitä saada kaupungissa?

Veikkaan, että 4-vuotiaamme tykkää olla maalla, koska ulkoilu on monipuolisempaa ja erilaista kuin kotona. On puutarhahommia, makkaranpaistoa, uimista, kalastusta ja pulkkailua ja hiihtoakin voi harrastaa omalla pihalla. Lisäksi sauna ja vesileikit kruunaavat maaseutuelämän. Ja mikä tärkeintä, siellä aikuisilla on enemmän aikaa olla lasten kanssa, koska aikuisia on aina enemmän kuin perus-arjessamme. Aina jollakin on aikaa leikkiä, kun aikuisia on usein läsnä kolmesta polvesta.

Lapset talvella Helsingissä

Mediassa on puhuttu kömpelöistä päiväkoti-ikäisistä lapsista. Kaupungissa lapsia ei uskalleta päästää mihinkään ilman valvontaa ja valvonnan alaisina lapset eivät saa tehdä mitään. Minulla ei tosiaan ole mahdollisuutta päästää lastani pihalle leikkimään yksin tai kavereiden kanssa. “Joudun” aina lähtemään mukaan enkä voi jäädä kotiin omille askareille. Toisaalta kaupunkikodissa omia askareita on vähemmän ja mielelläni olen läsnä lapseni ulkoilutouhuissa. Lapsuus on lyhyt, samoin kuin kotona yhdessä vietetyt tunnit, etenkin sen jälkeen kun työelämään taas palaan. Lisäksi uutisoinnista viisastuneena olen rohkaissut lastani kiipeilemään ja liikkumaan lähimetsässä. Töölönlahden ympäriltäkin on löytynyt yllättävän kivoja kiipeilypaikkoja ja muita luontoelementtejä!

Tietenkin liikenteen vuoksi lapsia joudutaan varjelemaan jatkuvasti. Minäkin olen jo uhrannut ajatuksen koulumatkoille ja Manskun ylityksille ilman aikuista. Lisäksi julkisen liikenteen kyydissä on muutaman kerran ollut matkassa mukana ei-niin-miellyttäviä kanssaihmisiä, joiden tekemisiä ja sanomisia joudun jännittämään. Lapset eivät siis ainakaan pumpulissa kasva (!). He ainakin ymmärtävät pienestä pitäen, että maailmassa on pahaa ja vaaroja, joita pitää varoa ja vältellä.

Ovatko kaupunkilapset yksinäisempiä, kun yhteisöllisyys puuttuu? Meidän talonyhtiössä lapsillamme on neljä lapsikaveria kolmesta erilaisesta perheestä. Lisäksi päiväkodista ja meidän vanhempien kautta on löytynyt kavereita. Talonyhtiössä harrastamme myös pienimuotoista yhteisöllisyyttä: lainaamme tavaroita toisillemme, haemme toistemme lapsia päiväkodista tai hoidamme niitä tarpeen niin vaatiessa ja lapset leikkivät yhdessä. Ainakaan tällä hetkellä en koe yhteisöllisyyden puutetta.

lapsille tekemistä kaupungissa

Lasten harrastuksiakin olemme pikkuhiljaa alkaneet miettiä. En Töölöön muuttaessa edes miettinyt tällaista seikkaa. Onnekseni olen nyt havahtunut hienoihin mahdollisuuksiin aivan kodin ympärillä. Kisahalli, Helsingin jäähalli, Olympiastadion, nurmikentät urheilun puolelta, enkä kulttuurin puolta ole vielä edes kartoittanut. Mutta veikkaisin, että mahdollisuuksia löytyy vaativampaankin makuun. Harrastukset tulevat olemaan kävelyetäisyyden päässä, mikä vähentää arkisia ajankäyttöongelmia.

Itse olen monessakin mielessä saanut  lasten myötä “rikkaamman” elämän. Oma maailmankuvani ja Helsinkikuvani on avartunut, kun nyt (kaikkien helsinkivuosien jälkeen) minulla on aikaa katsella maisemia, kiertää museoita ja puutarhoja sekä pohdiskella Helsingin seudun tulevaisuutta. Ja ennen kaikkea ihmetellä kaikkea upeaa ympärillä olevaa. Eri kohteissa kiertäminen on ollut lisäksi helppoa, en ole missään kokenut olevani ei-toivottu pesueeni kanssa (tai en ymmärrä, jos minulle on vinkkejä siihen suuntaan annettu 🙂 ). Enkä usko, että lapsillekaan tutustuminen kulttuurin, historian tai taiteen maailmaan pahaa tekisi.

Lapset Töölönlahdella
Lapset opettavat meille aikuisille todella paljon. Maailma lasten kanssa on kipuilua ja tuskailua, ajan rajallisuuden voittamista, kymmeneen laskemista ja pelkoa lapsen tulevaisuudesta. Samanaikaisesti läheisyyttä, yhteenkuuluvuutta, yhdessä tekemistä, jaettuja iloja ja suruja sekä upeiden kasvutarinoiden seuraamista. Hyvä lapsuus syntyy ennen kaikkea lapsen ympärillä olevista ihmisistä. Rakastavista aikuisista, ystävistä, kavereista, naapureista ja tuttavista. Kaikki aikuiset ja lapset ovat oikeutettuja riittävään tukeen ja turvaan niin kaupungissa kuin maalla.

Hauskaa vappua kaikille! Ollaan läsnä lasten elämässä ja annetaan heille aikaa.

Ideointia neulomalla – kaulaliina

Yleisön pyynnöstä esittelen neulemallin, jonka ideoin kaulaliinalle keltaisen pipon ja säärystimien seuraksi. Joku varmasti on tämän yksinkertaisen mallin jo keksinyt, mutta minulle tämä oli jotain uutta ja vahingossa, eri vaihtoehtoja kokeilemalla, itse keksittyä. Tämä onkin neulomisen ja luovuuden ilosanomaa!

Sanna Lehtimäki

KAULALIINA

Valitsin kaulaliinalle värikkään ja paksun langan (harmaan talven vastapainoksi) sekä puikot nro 8. Mallin onnistumisen kannalta on tärkeää tehdä pariton määrä silmukoita. Tein 27 silmukkaa. Kaulaliina voisi olla pikkasen leveämpikin, mutta korvaan leveyden pituudella eli kietaisen liinan pari kertaa kaulan ympäri. Mallissa tehdään joka rivillä 2 oikein, 2 nurin silmukoita ja jokainen rivi aloitetaan aina oikeilla silmukoilla. Eli, kun jokainen rivi loppuu silmukoihin 2 oikein, yksi nurin, aloitetaan seuraava rivi taas 2 oikein, 2 nurin jne. Helppoa.

neule2

Neuleesta tulee mukavan pehmeä ja paksu sekä “löysän” joustinneuleen näköinen. Pituus kannattaa kokeilla oman maun mukaan. Omassani on nyt pituutta 90 cm ja lähes puolet tarvitaan vielä lisää, jotta kaksinkerroin voi kaulalle kietaista. Paksuilla puikoilla ja langalla tulee onneksi nopeasti lisäsenttejä.

Kaulaliina a la Sanna Lehtimäki

Unelma itsetehdyistä joululahjoista

Lokakuussa olin intoa täynnä. Kaivelin kaapeista kaikki vuosien varrella kertyneet lankakerät ja kangaspalat. Tein suunnitelman: tänä jouluna neulon ja ompelen kaikki lahjat itse. Kerrankin jätän kaupoissa kiertelyn ja väkisin keksimisen väliin. Teen jotain tunnearvokasta ja samalla kun väsäilen lahjoja voin ajatella lämpimin ajatuksin lahjojen saajia. Uusiokäytän minulle ylimääräistä kaappien täytettä ja toteutan itseäni kun minulla on nyt aikaa…

keskeneräisiä neulomuksiaSuunnitelma oli hyvä, aloitin neulomuksia ja hymyilin itsekseni, kun ajattelin lahjan saajia, kaikkia upeita ihmisiä elämässäni. Innostus kesti muutaman viikon, kunnes totesin ottaneeni liian ison urakan, josta en selviäisi millään. Ompelu ja leivontaharrastukset sujuivat paremmin ja nopeammin, kun taas neulomukset ovat kaikki edelleen kesken. Yhden sain valmiiksi, mutta sitäkin pitää vielä muokata. Alla kuitenkin tähän asti aikaan saatua.

vauvanpeittoMuumikuvioinen vauvanpeitto syntyi vanhan asunnon lasten huoneen verhoista ja valkoiset keittiöliinat pellavaisesta pöytäliinasta, jota aikoinani jouduin lyhentämään. Isovanhemmille ja isoisovanhemmille halusimme antaa valokuvia. Niille löytyi vanhoja kehyksiä omista varastoista.

piparkakkutalo

Piparkakkutalon tein vuosikymmeniä vanhoilla muoteilla ja mökin pihalle tein talon kokoisia eläimiä, jotta varmasti kaikille lahjansaajille on riittävästi pipareita syötäväksi. Koristelu oli mukavaa!

kankaan painantaaKangaskasseihin kuvien painaminen oli helppoa toteuttaa myös lasten kanssa. Tämän joulun askareista oppineena ensi vuonna teemmekin helpompia, lasten käsille sopivia lahjoja. Silloin myös lahjojen tekemiselle on enemmän aikaa.

Ja lahjathan eivät ole se joulun tärkein asia vaan joulurauha, rentoutuminen, lepääminen, hyvä ruoka ja lämmin mieli.lahjoja

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! 

Kantakaupungissa asumisen parhaat palat

Muistan ensimmäisen yöni kaupungissa kuinka nautin sisälle kantautuvista kaupungin äänistä. Olin jo unohtanut miltä se tuntuu, kolmen vuoden aikana. Vielä tänäänkin käyn ikkunan äärellä katselemassa ihmisten ja liikenteen vilinää.

Maisemia TöölöstäMaisemia Töölöstä
Pienten lasten kanssa elämä pyörähtelee pienen pyörän ympäri ja kotona vierähtää useampi hetki päivän aikana. Kun tiedän, että ympärilläni on kiirettä, iloa, onnea, surua ja tekemisen meininkiä, tiedän itsekin olevani elossa ja mukana maailmanmenossa.

Kun keräilen ja kokoan parhaat palat, syntyy huippupaikka! Se on Minun Töölöni. Se on tehty leikkipuistoista, pyöräily- ja ratikkaseikkailuista, lukuisista ravintoloista ja palveluista, monenlaisista uintimahdollisuuksista, merestä ja ulkoilusta kaupungin tarjoamilla virkistysalueilla.

Syksyn satoa

Meiltä ja lähialueilta löytyy monenlaista tekemistä jokaiselle viikonpäivälle. Kun koti on pieni eikä ole omaa pihaa, osaa arvostaa kaikkea ympärillä olevaa. Meillä on kahdeksan eri leikkipuistoa aivan lähietäisyydellä. Löytyy Topelius-, Sibelius-, kirjailijanpuistoa… Lisäksi aivan ihana Lasten Liikennekaupunki, jossa opetellaan liikennesääntöjä ja -kulttuuria niin kävelijän, pyöräilijän kuin autoilijan näkövinkkelistä. Keskuspuisto on meidän metsä. Se on arjen keskellä aivan riittävä. Jos ottaa bussin ja ajaa muutaman kilometrin pohjoisemmaksi, löytää jo pöpelikköä.

Helsinki

Ennen kaikkea, parasta kaikessa on lyhyet välimatkat. Ratikkapysäkiltä talon edestä pääsee neljällä eri ratikkalinjalla keskustaan kymmenessä minuutissa. Bussilla töihin matkaa kertyy 40 – 50 minuuttia/ päivä ja julkisilla liikennevälineillä matkustaa joka suuntaan erittäin kätevästi. En ole vielä lähtenyt paikkaan, jonne täältä ei julkisilla helposti pääsisi. Idässä ja lännessä meillä on meri, Töölön- ja Taivallahti. Pohjoisessa luontoa ja metsää. Niin, ja jopa synnyttämään pääsin kävellen!Pyöräilyä

Iso osanen kokonaisuutta on koti. Vähemmän neliöitä ja kerrostaloasuminen tarkoittavat vähemmän kotitöitä ja enemmän aikaa perheelle, tai vaikka itselle. Yksi vessa, yksi huone, 10 ikkunaa, sauna, parveke ja kaksi pihaa vähemmän. Kodin reilut 70 neliötä ovat tehokäytössä ja kaikki ollaan koko ajan yhdessä. Kukaan ei pääse hautautumaan omaan nurkkaansa!

Sujuvaa arkea helpottaa 24h kauppa. Seuraavan päivän lounastarpeet tai maidon aamukahviin voi hakea kadun toiselta puolelta milloin tahansa. Monia muitakin tarpeellisia palveluja löytyy puolen kilometrin säteeltä: apteekki, kirjasto, pieni rautakauppa, pesula, optikko, videovuokraamo ja kukkakauppa. Pienet kivijalkakaupat kamppailevat isojen ketjujen paineessa, vaikka hintataso monesti on melkein sama. Suosin siis mielelläni paikallisia pienyrittäjiä ja eläväistä ja monipuolista kaupunkikulttuuria. Vaatekaupat ja iso marketti meiltä puuttuu, joten viikottainen ruokalasti haetaan keskustasta.

Vielä töölöläisten palvelujen parhaimmistoa listattuna:

  • Kaikkein iloisin yllätys on ollut kulttuurin keidas Korjaamo. Viikonloppubrunssit, sushi wine&bar, korjaamon lounas, aivan ihana kesäpiha, Rose Bud -kirjakauppa ja ratikkamuseo ovat koko perheen suosikkeja.
  • Uimastadion oli kesäihastukseni. Siellä polskittiin ja saunottiin lasten kera sekä otin omaa aikaa aamuvarhain tai iltamyöhään. Se oli kesäinen henkireikäni.
  • Ravintolatarjonnasta pakko mainita Trattoria Sogno. Vauvan soseRuoan lisäksi palvelu on aina ollut huipputasoa. Vauvan sosekin tarjoillaan kauniisti ja 3-vuotias saa aina erityishuomion tarjoilijoilta. Yleensä parhaiten itsekin viihtyy, kun lapset viihtyvät! Lauantaibrunssi on Sognon parhainta antia.
  • Muita mukavia ravintolatuttavuuksia: Tokyo 55:n lounasbuffa, Umeshun ihanaiset japaniherkut, Maharajan tulinen intiameininki, Prikthain lounas, Phad Thain lounasbuffa.
  • Cafe RegattaErikoismaininta Cafe Regatan omaperäiselle tunnelmalle ja palvelulle! Sieltä ei voi lähteä huonolla tuulella. Ja on aina palattava uudelleen, jos käteistä ei ole mukana.

Ruska TöölönlahdellaEikä tekeminen heti lopukaan. Vielä on kokeilematta ainakin kansallisooppera, jääkiekkomatsit (jalkapallo on jo kokeiltu), stadionkonsertit ja monia muita palveluja sekä liikuntamahdollisuuksia.

Moni ihmetteli päätöstämme muuttaa rivitalolähiöstä Taka-Töölöön vanhaan kerrostaloon. Nyt reilun vuoden kokemusten jälkeen elämä täällä tuntuu monelta kantilta katsottuna rikkaammalle ja rakkaammalle. Mutta välillä arki myös kiroiluttaa ja mietin, toisaalla voisi olla helpompaa ja turvallisempaa… Kääntöpuolesta siis oma postauksensa tulossa!

Axan leikkipuistoKaupungin puutarha

Halloween-viikon askarteluja & leipomuksia

Syksyisiä touhuja

Syksyinen lehtikorttiLehtien, kuten kaiken muunkin maassa olevan, kerääminen on lasten mieleen. Halusin verestää omia lapsuusmuistojani ja laitoimme kasan lehtiä kirjojen väliin kuivumaan. Kuivatuista lehdistä syntyi syksyn syntymäpäiväsankareille ja isänpäivän juhlijoille kortteja.

Silkkipaperia3-vuotiaan kanssa askartelu saa onneksi vielä olla yksinkertaista. Lehtien alle rypistelimme ja liimasimme keltaista ja oranssia silkkipaperia.

Halloween

Halloween-juhlinta on rantautunut meille Suomeenkin. Meidän perheeseen se saapui lasten myötä. Päiväkodissa lapsille järjestetään vuosittain Halloween-juhlat ja tänä vuonna lupasin leipoa juhliin teeman mukaisia muffinsseja. En ole mikään muffinssinleipoja, mutta parin harjoitteluerän jälkeen pääsin hyvään lopputulokseen. Taikinaa voin suositella kaikkiin syksyisiin juhliin ja koristelut teeman mukaan.

Omena-kaneli muffinssit

125 g voita
1,5 dl ruokosokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 – 1,5 tl kanelia
1 dl kermaa/maitoa

3 – 4 omenaa, pieniksi paloiksi pilkottuna
fariinisokeria
kanelia

Halloween-muffinssitOmenatäyte, jota saa olla paljon, sekoitetaan taikinaan ja paistetaan 200 asteessa. Yhteensä 15 muffaria.

Päälle valkoisesta sokerikuorrutteesta hämähäkin seittiä (tikun avulla seittimäiseksi) ja mustaksi värjätystä fudgesta (karkkihyllystä) lepakoita.

Kiivi-mangokääretorttu

Inspiraation vallassa tein lauantain vieraille kääretortun myös Halloween-hengessä. Täytteenä vauvojen Hipp trooppinen mangosose, kiiviä, rahkaa, kermaa sekä ruoko- ja vaniljasokeria. Päällä keltaiseksi värjätty sokerimassa, fudge-lepakot ja kurpitsavaahtokarkit.

Halloween-kääretorttuParasta tässä oli yhdistelmä kirpeää kiivitäytettä ja ällön makeaa kuorrutetta.