Monipuolisempaa liikkumista palveluna – As A Service-mallilla

Jos kuunnellaan IT-maailman kuulumisia, siellä on jo kymmenen vuoden ajan ostettu palveluita ja infraa As A Service-mallilla, koska omien tilojen ja laitteiden omistaminen ja ylläpitäminen on koettu tehottomaksi ja kalliiksi.

Hullunkurisen tästä ajatuksesta kuitenkin tekee se, että samat henkilöt, jotka päivittäin innostuneena asiakkailleen myyvät näitä pilvipalveluja, IaaS*-, PaaS**- tai SaaS*** -mallilla ajavat joka ikinen aamu ja iltapäivä töihin omistamillaan yksityisautoilla, usein yksin ratissa ja ruuhkaisia teitä pitkin.

Joku tässä yhtälössä ei täsmää, sillä tehotonta ja kallista on myös teiden ylikuormittaminen, samoin kuin oman auton omistaminen. Eikö liikenteeseenkin tarvittaisi samanlaisia palvelumalleja, joissa kulkuvälineitä ei omisteta, vaan niitä käytetään palveluna kulutuksen mukaan? Jos tarvitsen autoa kerran viikossa, miksi maksaisin siitä seitsemän päivän edestä? Tai vaikka tarvitsisin autoa viitenä päivänä viikossa, mutta vain puoli tuntia tai tunnin kerrallaan, eikö joku muukin voisi autoa hyödyntää sen joutoaikoina?

Lontoo illalla Maas

Tuntuu, että yksityisautoilu kangistaa ihmisten ajattelua liikkumisesta. Vaihtoehtoisia liikkumistapoja ei enää nähdä ollenkaan, vaan joka kerta hypätään auton rattiin. Esimerkiksi Lontoon keskustassa, joka on pahasti ruuhkautunut yksityisautoista, kävellen voi päästä lyhyitä matkoja nopeammin kuin autolla tai vähän pidempiä matkoja metrolla. Hyppäsin kerran erään lontoolaisen taksikuskin kyytiin, tottumuksesta kiireessä, ja yritin päästä nopeasti tapaamiseeni. Taksin kuljettaja totesi, että mene metrolla, pääset nopeammin ja ajoi minut lähimmälle metroasemalle. Asia kunnossa! Hyppäsin kaatosateessa taksin kyydistä, vaihdoin metroon ja olin ajoissa perillä.

Minun perheeni luopui 3,5 vuotta sitten omasta autosta. Vaikka yritimme optimoida auton käyttöä mahdollisimman paljon, silti kuukausittainen autoilun kustannus tuntui kalliille ja ennen kaikkea turhauduin ruuhkassa yksin autossa istumiseen. Kaikki se tienpäällä vietetty aika tuntui ajan haaskaukselle keskellä lapsiperhearkea. Vaikka matka ei kestänyt kuin puolituntia, olisin mieluummin senkin ajan vaikka rentoutunut ja lukenut lehteä.

Meille autottomuus on tarjonnut uusia ajattelutapoja ja mahdollisuuksia hyödyntää matkantekoa tehokkaammin. Esimerkiksi noin 10 kilometrin työmatkan voi huhti-lokakuun ajan pyöräillä ja toisinaan juosta tai mennä bussilla. Talvella bussimatkoja tulee reilummin, mutta juoksukertoja taas kesään verrattuna enemmän. Pidemmille matkoille Länsi- tai Itä-Suomeen taas valitsen ehdottomasti mieluummin junakyydin, en pelkästään matkustusmukavuuden vaan myös turvallisuuden vuoksi. Junassa voi optimoida ajankäyttöä ja tehdä töitä, rentoutua tai leikkiä lasten, ihan miten vain.

Mutkatonta tämäkään ei ole, sillä ongelma muodostuu liikkumisesta itse kohteessa. Miten jatketaan juna-asemalta eteenpäin, kun julkinen liikenne ei ole kohteessa toimivaa? Voisin tilata itselleni näppärästi auton juna-asemalle mobiilista ja jatkaisin matkaani. Tai vielä mukavampaa olisi, jos koko matkaketjun saisin varattua yhdeltä luukulta.

Liikkuminen on monipuolista. Hyötyliikkuminen, kuten työmatkapyöräily, edistää terveyttä ja hyvinvointia. Moottorikäyttöisen kulkuvälineen valinta tulee kysymykseen eri pituisilla matkoilla ja oman tilanteen mukaan. Kuten esimerkiksi kiireessä taksilla, autolla tai ruuhkasta ja kohteesta riippuen metrolla, ajan kanssa mennään bussilla ja pitkiä matkoja junalla tai lentokoneella. Tai sen mukaan mikä kulkumuoto sattuu juuri sillä hetkellä olemaan edullisin vaihtoehto.

On todellakin tehotonta omistaa kulkuvälineitä, kun niiden käyttöaste on heikko. Oma työmatkapyöränikin seisoo talven käyttämättömänä varastossa (talvipyöräily ei ole tuntunut minun jutulle, ainakaan vielä). Esimerkiksi vuokrattava työmatkoille tarkoitettu pyörä voisi olla minun valintani, ehkä. Toisaalta ruokakaupasta neljän ruokakassin, parin muun nyssykän ja kahden pienen lapsen kanssa lähtiessä ottaisin mielelläni parkkihallista auton alleni kotimatkan ajaksi tai lentokentälle pyrkisin siirtymään laukkujen, rattaiden ja lasten kanssa mahdollisimman nopeasti autolla ja välttäisin kiireen tunteen ennen reissuun lähtöä.

Berliinin liikenne Maas

Miten tällaisiin MaaS (Mobility as a Service) tai PaaS malleihin liikkumisen osalta sitten päästään? Minkälaisia operaattoreita tai palveluntarjoajia markkinoille syntyy? Markkinan koko on valtaisa ja ensimmäisiä yrityksiä alalle onkin jo syntynyt niin Suomeen (Esim. MaaS Finland Oy) kuin maailmalle.

Nykyisellään toimijoita on alalla paljon. Vähintäänkin yhteistyön niin palveluntarjoajien välillä kuin kuluttajan suuntaan on oltava toimivaa. Valveutunut kuluttaja kyllä huomaa, jos toimintaketjussa on ongelmia. Toimintaketjun hiominen ja toimivuuden varmistaminen on edellytys onnistumiselle. Hyvä palvelu monesti syntyy yhteistyössä käyttäjien kanssa. Välitön palaute auttaa tekemään nopeita korjauksia eikä resursseja tuhlata kehittämiseen, joka johtaisi väärään lopputulemaan. Kohdistetusti oikealle kohderyhmälle suunnattu ensimmäinen palvelu voi onnistuessaan avata uusia ja taas uusia ovia seuraaviin kohderyhmiin. Esimerkiksi itseäni ja perhettäni liikkujina pitäisin hyvänä kohderyhmänä? Tai voi olla, että ensimmäinen oikea kohderyhmä asuu Suomea isommissa kohteissa?

Kuluttajat tietenkin odottavat helppokäyttöisiä mobiilisovelluksia, sujuvaa ja optimoitua liikkumista sekä edullisia hintoja. Liikkuminen paikasta toiseen on päivittäinen pakollinen toimenpide meille jokaiselle. Se voi olla ruuhkassa istumista tai peruutetun bussivuoron odottelua tien varressa. Se voi myös olla ”lennossa” mobiililla tilattu palvelu, joka on juuri tietyn tilanteen pelastava vaihtoehto. Tai se voi olla elämäntilanteen ja tarpeen (kuten vuodenajat) mukaan vaihteleva yhdistelmä eri kulkuvälineitä, joista maksetaan vain käytön mukaan.

Liikkuminen toteutettuna palvelumallilla tuskin valloittaa maailman hetkessä. Asenteiden ja tapojen muuttaminen on aina hidasta. Vaikkakin jotkut ilmiöistä ovat edennet nopeasti, kun oikeat vaikuttajat ovat olleet asialla. Robottiautojen tulo edistänee osaltaan muutosta, mutta siihen on vielä hetki aikaa ennen kuin itseohjaavat autot ovat teiden ja katujen kuninkaita. Pala palalta edeten, käyttäjiä kuunnellen, palveluprosessia hioen ja viestiä kirkastaen liikkuminen tullaan ostamaan palveluna. Haluaisinkin nähdä uuden palvelumallin kautta tapahtuvan liikkujissa muutoksen, joka johtaisi monipuolistuneisiin liikkumismuotoihin sekä ihmiset, kaupungit ja luonto olisivat terveempiä ja hyvinvoivempia.

 

 

*IaaS = Infrastructure as a Service
**PaaS = Platform as a Service
***SaaS = Software as a Service

Liikennekulttuuria kreetalaisittain

Kuukauden mittaiselle Kreetan lomamatkalle mahtui monenmoista kommellusta ja uutta kokemusta liikenteen ja autoilun parissa. Testasimme kahden eri autovuokraamon palveluja, taksikyytiä, bussikuljetusta, laivamatkailua, pyöräilyä sekä jalankulkijan seikkailuja toisinaan autoliikenteen seassa, välillä etsien suojatietä tai muuta turvallista tien ylityspaikkaa.

Mutkainen tie Kreeta

Valoisan, aurinkoisen ja lämpimän loman jälkeen ensimmäiset kaksi viikkoa takaisin Suomessa ovat olleet harmauteen ja kylmyyteen totuttelua. Mukava olla taas kotona tutuissa ympyröissä ja tuttujen ihmisten lähellä, mutta olen alkanut kaipaamaan kreikkalaista ruokaa ja sen tuoreita, herkullisia, paikallisia raaka-aineita. Tomaatit ja appelsiinit eivät Suomessa maistu oikein miltään.

Liikennekulttuuria

Azogiroksen kyläKreetalaiset ovat ennen kaikkea kreetalaisia, vasta toisena kreikkalaisia. Heidän saarellaan on omia kirjoittamattomia sääntöjä tai pikemminkin sääntöjen rikkomista. Välinpitämättömyys liiikennesääntöjä kohtaan on yksi hyvä esimerkki. Hitaamman auton ohittaminen kahden keskiviivan yli on ihan normaalia, sillä kreetalaisilla on aina kiire liikenteessä, vaikka muuten elämänasenne on rento. Toisena esimerkkinä: kreetalaiset omistavat pyssyjä ja niitä käytetään, sekin on ihan normaalia. Esimerkiksi häissä on tapana ampua laukauksia samoin kuin tienvarsikyltit rei’itetään pistoolin luodeilla. Niin, että muutaman kerran oli vaikea saada tekstistä enää selvää. Ehdottomasti Ilkivaltaa ja kaikenlisäksi vaarallista toimintaa.

Kreetalaiseen kylään saavuttaessaSuojateitä, kävelyteitä tai pyöräilyteitä Kreetalla on vain isoimmissa kaupungeissa. Taajama-alueen alkaessa joissakin kylissä autoilijoita muistutettiin jalankulkijoista ja tien ylittäjistä tienvarsikyltein, toisinaan jalankulkijoille oli oma kapea väylä, toisinaan ei. Tärkeintä kuitenkin, että autot, skootterit ja pyörät samoin kuin jalankulkijat mahtuivat hyvin samalla kylän raitilla liikkumaan. Tottumiskysymys, veikkaisin.

Toki onnettomuuksilta ei voi välttyä, kun liikennekulttuuri on mitä on ja vuoristotiet kapeita ja mutkaisia. Yksi peräänajo tuli nähtyä ja monia monia kolhuisia autoja. Itsekin saimme siipeemme reissun aikana (postauksia perhelippu.comista: Poliisista, iltaa! Katastrofipäivä). Onneksi meillä ei ole autoa Suomessa ollekaan! Elämä on paljon mutkattomampaa ja helpompaa 🙂

Linja-autolla ja laivalla

Paikallisen bussiyhtiön Anek Lines palveluja voin ehdottomasti kehua. Uusia, ilmastoituja busseja kulkee vuoristoteillä yllättävän tiheällä vuorovälillä ja hinnat ovat oikein edulliset. Matkustimme etelärannikolta Paleochorasta Haniaan, jonne matkaa kertyy noin 80 km. Nelihenkisen perheen matkan hinnaksi tuli 15 euroa.

Samoin paikallinen laivayhtiö, joka liikennöi kahdella lautalla etelärannikon pienien kylien väliä, on suositeltava liikkumismuoto. Mutta hinnat eivät enää olekaan edulliset, jopa kalliit meidän makuumme. Pari päiväreissua jätimme tekemättä ja päädyimme ajalemaan enemmän vuokra-autolla.

Kreetalla liikkumiseen liittyi valtavaa iloa, kauneutta ja vapautta. Totta kai, kun lomalla ollaan! Vuoristoteiden maisemat ovat aivan uskomattoman kauniit, samoin kuin meren rannan myötäisesti kiemurtelevat tiet. Uudet reitit jaksoivat ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Teiden kuntoon voimme Suomessa kyllä olla tyytyväisiä – paljon huonompikuntoisia ja vaarallisia löytyy Euroopasta.

Kylämaisema KreetallaPS. Pakko mainita: Autoton kylä Loutro

Löysimme paratiisimaisen kylän. Siellä on vain jalankulkuliikennettä, se on erityisen kaunis maisemaltaan ja uskomattoman hiljainen, kun autoliikenteen melu on poissa, samoin kuin harmaat maa-alueet. Kylä pyörii ja pyörittää matkailubisnestä aivan normaalisti. Laiva liikennöi päivittäin tuoden matkailijoita ja tarvikkeita kylän tarpeisiin. Postaus Loutrosta löytyy täältä. Ihana kohde!

Föli – Joukkoliikenteen uusi brändi Turussa

Kuukauden takaiselta Turun kaupunkilomalta (postaus kaupunkilomasta) on vielä jäänyt mieltä kaihertamaan kokemukset huikean hienosta joukkoliikenteen brändin nostatuksesta. Joukkoliikenne harvoin herättää huomiota ja silmäniloa, mutta Turun uutta Föliä ei voinut olla huomioimatta.

Joukkoliikenne Föli

Föli on Lounais-Suomen murteesta osuvasti napattu ilmaisu. “Olla fölissä” tarkoittaa samaa kuin “olla mukana” tai “olla kyydissä”. Föli syntyi 1.7.2014, kun Turun seudun kunnat (Turku, Raisio, Kaarina, Naantali, Lieto ja Rusko) muodostivat yhtenäisen joukkoliikennealueen, jonka sisällä lippujen hinnat, alennusryhmät, ikärajat ja tuotteet ovat yhtenäiset. Joukkoliikenteen käyttäjille muutos on merkittävä, sillä yhdellä kaksi tuntia voimassa olevalla kertalipulla (3 euroa) voi matkustaa kuuden kunnan sisällä.

Joukkoliikennealueen yhtenäistämisen yhteydessä iloisen brändin rakentamista ei ole onneksi unohdettu. Liikenteeseen on samalla saatu uusia busseja, väritykseltään keltaisia, lisäksi nettiväritys on keltainen, aikataulu- ja lipputiedotteet pysäkeillä ovat keltaisia ja koko joukkoliikenteen fiilis on muuttunut hyväntuuliseksi. Vahva keltainen väri erottuu hyvin muista brändeistä – se on raikas, iloinen ja erilainen.

Föli bussi Turku

Brändien ja maineen rakentamistyö liikennepalveluille on vasta viimeisimpien vuosien kehityksen tulosta. Siirtyminen paikasta toiseen on ollut vain pakollista päivän ohjelmaa (Vaikkakin autoilun ja auton omistamisen kautta ihmiset ovat itseään määrittäneet jo vuosien ajan). Ympäristötietoisuuden kasvaessa sekä vaihtoehtojen laajentuessa liikenteen markkinoinnille on myös tullut paikkansa.

Toinen lähestymistapa joukkoliikenteen suosion kasvattamiselle löytyy Tallinnasta. Siellä joukkoliikenne on ollut muutaman vuoden ajan ilmaista Tallinnan asukkaille. Kokemuksia Tallinnan julkisesta liikenteestä voi lukea täältä. Kalusto on samaa vanhaa kuin ennenkin eikä brändäystä ollut  kaupunkikuvassa nähtävillä. Joukkoliikenteen käyttäjien määrä on lisääntynyt ja yksityisautoilun määrä kaupunkialueella on vähentynyt. Kumpi loppujen lopuksi ratkaisee liikumismuodon valinnassa hieno brändi vai edullinen, jopa ilmainen, liikkumismuoto?

Föli bussi TurkuAurakatu Föli bussi

Tekijät älykkäiden liikkujan palvelujen taustalla

ITS (Intelligent Transport Systems and Services) European Congress kokosi Juhannusviikolla älykkään liikenteen asiantuntijat sankoin joukoin Helsinkiin. Tästä postaukseeni kongressin opeista. Kongressi sisälsi myös kannanottoja ja esityksiä tulevaisuuden älyliikenteen tekijöistä – Työntekijöistä uusien, innovatiivisten palvelujen ja teknologioiden taustalla.

Liikenne alana, kuten myös älyliikenne, on perinteisesti ollut miesvaltainen ala. Ja kuten muillakin aloilla, osa tekijöistä on eläköitymässä lähivuosien aikana. Lisää energistä ja innovatiivista työvoimaa siis tarvitaan. Toki äly myös vähentää työntekijöiden tarvetta, kun rekat, metrot ja muut ajoneuvot alkavat tulevaisuudessa liikkua ilman kuljettajaa ja niin edelleen.

Naiset ja älykäs liikenne

Älykkään liikenteen kongressin aikana pääsin kuuntelemaan useita esityksiä. Women in ITS esitys- ja keskustelutilaisuus oli yksi mielenkiintoisimmista. Jennie Martin Iso-Britannian ITS-järjestöstä toi esille numeroita kuinka naisjohtoisia yrityksiä on vähän, mutta sitäkin paremmin menestyviä. Toisaalta naisia myös valmistuu insinööreiksi vähemmän kuin miehiä, vaikka naisilla usein koulutodistus on miehiä parempi. Kysymys kuuluukin: Mihin katoavat naisten halut ja tavoitteellisuus kivuta johtotehtäviin?

Aloin tietenkin pohtia tilannetta omasta näkökulmastani. Olen itse nyt hoitovapaalla kahden pienen lapseni kanssa. Olen yliopistosta valmistumiseni jälkeen ehtinyt tehdä töitä älykkään liikenteen parissa noin 4 vuotta ja syksyllä tulee kotona lasten kanssa vietettyä aikaa kuluneeksi 3 vuotta. Omalla kohdallani voisin kylmästi todeta, että lapset ovat olleet uhraus urakehitykselle… Mielummin kuitenkin ajattelen, että lapset ovat hidastuttaneet urakehitystä, mutta tuoneet runsaan annoksen sitkeyttä, itsevarmuutta, tehokkuutta ja sietokykyä, joita ehdottomasti voi hyödyntää tulevissa työtehtävissä.

Kenties miehet uskaltavat ottaa isompia positioita työelämässä, kun naiset ottavat isomman vastuun kotiaskareista? Kenties johtotehtäviin edelleen suositaan miehiä? Ja miehet osaavat tuoda omia taitojaan paremmin esille?

Insinöörilähtöinen älykäs liikenne

Toinen Women in ITS -esityksen aikana vahvasti esillä ollut teema oli insinöörien ja älykkään liikenteen “liitto”. Suurin osa kuulijoista oli insinöörejä, samoin kuin puhujatkin. Joukkoon taisi mahtua yksi lakimies ja minä maantieteilijänä. Aluksi olin tyrmistynyt kapeanäköisyydestä, mutta nyt muutaman päivän tätä tosiasiaa pohdiskeltuani liitto on varmasti olemassa ja tulee sitä olemaan. Mutta tulevaisuuteen katsellessa mielestäni alalle rekrytoitavien joukossa tulisi olla muutakin osaamista. Kuten business-älyä, viestinnän osaamista, markkinointitaitoja ja käyttäjälähtöistä palvelujen ja myynnin edistämistä. Ala voisi lähteä nousuun aivan eri tavalla?

Uskon, että investointien ja yhteistyökuvioiden laajetessa alan monipuolistumisnäkymät paranevat. Ja ala toivottavasti houkuttelee myös naisia mukaan, vaikka teknologia-alasta onkin kysymys.

On hyvä muistaa, että palveluja tehdään ihmisille, kriittisille kuluttajille, joiden asenne- ja tapatottumukset ovat älykkäiden (uusien) liikenneratkaisujen myötä koetuksella.

ITS European Congress next steps: mielipidejohtajia ja elämyksiä

Edellisessä postauksessa mietiskelin onko liikenteen älypalvelujen vähäinen käyttäjämäärä johtunut huonosta markkinoinnista, teknologian puutteista vai liikkumistapojen ja -tottumusten hitaasta muutoksesta. Helsingissä (16.-19.6.2014) järjestetty kymmenes eurooppalainen älyliikenteen kongressi oli kaikkien aikojen kansainvälisin, kävijämäärältään isoin ja kenties merkittävin suomalaisen älyliikenteen kehitykselle.

ITS European Congress Helsinki

Suomi on nyt eurooppalaisessa eturintamassa tuomassa yhteen julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita, jotta paljon peräänkuulutettua yhteistyötä saataisiin tiivistettyä. Liikenne- ja viestintäministeriön käynnistämän Liikennelabra -hankkeen tarkoituksena on edistää älyliikennemarkkinan syntymistä yhteistyössä yritysten ja järjestöjen kanssa. Valtio maksaa yrityksille niiden tuottamasta liikennedatasta, analysoi dataa ja pyrkii löytämään ratkaisuja uusille palvelu- ja verotusmalleille.

Liikennelabra ITS kongressissaMobility in Bordeaux

 

 

 

 

 

 

 

Nähtäväksi jää kuinka hanke käynnistyy ja menestyy – löydetäänkö yhteistyömalleja, liiketoimintamalleja ja vientituotteita hankkeen avulla? Esimerkiksi Liikenneviraston Tiina Tuurnala muistutti kongressin päättäjäisissä yksityissektorin konnektoreista, joita tarvittaisiin yritysyhteistyön tiivistämiseksi.

Älyliikenne on kovassa nosteessa ja paljon tapahtuu myös muualla Euroopassa. Kongressin teema Mobility as a service on osuva. Teknologia on olemassa ja palveluitakin jo useampia. Seuraava ponnisteluja vaativa askel on asenteisiin ja käyttäytymismalleihin keskittyminen, palveluille käyttäjien löytäminen ja toimivien liiketoimintamallien rakentaminen. Kuten kongressin avajaisissa Anna Sorainen totesi alan kehitys kaipaa nyt LUOVAA HULLUUTTA.

Mitä avuksi? Omasta näkövinkkelistäni tarinallisuus, elämyksellisyys ja tunteet ovat tärkeitä elementtejä tuotteiden ja palveluiden menestykselle. Mielipidejohtajat taas raivaavat tilaa uusille ajatuksille:

  • Hyvällä palvelulla on taustallaan tarina, johon palveluviestintä perustuu. Esimerkiksi tarina palvelun syntymisestä tai tarina tarpeesta auttaa ihmisiä selviytymään omasta arjestaan paremmin.
  • Ihmiset eli kuluttajat saavat nautintoa elämyksistä, joita palvelut ja tuotteet tuottavat. Tuttuun toimintamalliin löytyvä helpotus tai ajan ja rahan säästö voi olla elämys. Kutsuplus-palvelu on mielestäni hyvä esimerkki elämyksestä, kokemuksia voi lukea täältä.
  • Kun palvelut lisäksi herättävät tunteita ne pärjäävät aina parhaiten kilpailussa. Hyvä esimerkki tunteita herättävästä tuotteesta voisi olla Onnellisen kanan munat tai Onnibus. Nimensä avulla halpabussiyhtiö on luonut kuvan iloisista ja mukavista bussimatkoista pitkin Suomen maata. Onnellista mielikuvaa tosin tällä hetkellä varjostaa nimikiista, jossa Onnibussista erkaantuneet liikennöitsijät valitsivat nimekseen OnniExpress. Meidänkin perhe on Onnibussia käyttänyt muutaman kerran. Kokemuksia voi lukea täältä.
  • Liikenteen ja liikkumistapojen uudistuminen tarvitsee mielipidejohtajia, jotka johdattavat liikkujia uusille väylille. Mielipidejohtajuus on tämän päivän markkinointikeino. Vaikuttaminen oman persoonan avulla ja aktiivisuus sosiaalisessa mediassa toimivat. Tuotteen tai palvelun taakse tarvitaan persoona, johon kuluttaja voi samaistua ja seurata viimeisimpiä käänteitä Twitteristä ja tsekata parhaat kuvat Instagramista.
  • Menestyvä mielipidejohtaja on innostava. Hän esiintyy innostavasti ja tunteen palolla yleisölleen. Jarkko Kurvisen blogista löytyvät vinkit miten mielipidejohtajuus ansaitaan ja miten sudenkuopat vältetään.
  • Kannattaisiko nuoria uuden sukupolven edustajia nostaa myös esille? He ovat avoimia uusille liikkumismuodoille ja lisäksi jakamiskulttuuri ja sosiaalinen media ovat heidän arkipäiväänsä.
  • Lisäksi tarvitaan muitakin sosiaalisen median aktiiveja, jotka jakavat helposti ja vaivattomasti kokemuksiaan ja tietoutta isoille massoille.

Kiitos kaikille kongressin järjestäjille! Kiitos, että pääsin mukaan hienoon tapahtumaan! Sain aivan valtavasti uutta intoa ja energiaa olla mukana tekemässä maailmasta pikkaisen parempaa paikkaa meille ja meidän lapsillemme.

ITS näyttelyalue Helsinki

Muutoksen tuulia – Älyliikenteen päivät Helsingissä

Liikenten ja liikkumisen palvelut eivät vielä ole onnistuneet koskettamaan ja vakuuttamaan kuluttajia. Liikkujia helpottavia palveluja on tehty, mutta yleisön vastaanotto ei ole ollut toivottua. Liikenne, autoilu ja liikkuminen aloina kamppailevat käyttäjistä ja suosion saavuttamisesta. Ongelmana on mm. hyvien yhteistyökuvioiden puuttuminen eri tahojen väliltä. Toisaalta teknologian kehitys on ottanut myös oman aikansa ja liikkujien “kriittinen iso massa” ei ole vielä kokenut riittävää tarvetta totuttujen liikkumismuotojen muuttamiselle.

Mannerheimintie kesällä

Onko alaa vaivannut suomalainen “insinöörilähtöinen ajattelu”, jossa markkinointi ja käyttäjät on unohdettu? Tehdään hienoja palveluavauksia, mutta ilman käyttäjiä elinkaari on lyhyt. Vai onko kyseessä muna-kanailmiö? Ensin pitäisi olla käyttäjät ennen kuin palveluja saadaan pystyyn?

Esimerkiksi me olemme valinneet autottomuuden ennen kaikkea kalliiden auton ylläpitokustannusten vuoksi. Palvelu, joka vastaisi kysymykseen: Miten tarvittaessa saan auton kätevästi ja edullisesti käyttööni, olisi oikein tervetullut. Tai mistä löydän vapaan parkkipaikan ruuhkaisessa kaupungissa autolle? Vaihtoehtoiset liikkumisen ja tavarankuljetuksen muodot olisivat tervetulleita. Näin kesäisin esimerkiksi mietin miten saisin pyörän kätevästi mukaan (bussiin) kesäretkelle, jotta liikkuminen kohteessa ilman autoa olisi helpompaa. Mustavalkoinen jako yksityisautoilijoihin ja joukkoliikenteen käyttäjiin ei enää päde.

Mannerheimintie Kisahallin pysäkki

Väittäisin, että joukkoliikenteen epävarmuus ja lippujen oston kankeus vievät tällä hetkellä ison osan potentiaalisista käyttäjistä yksityisautojen kyytiin. Joukkoliikenteen puolella häiriötiedot tulisi saada kaikkien ulottuville reaaliaikaisesti, kulkuvälineiden reaaliaikaiset sijainnit helpottaisivat reittivalintoja ja matkakorttien lataamisen helpottuminen, kuten yksi matkakortti koko Suomen juna-bussi-ratikka-metroliikenteeseen, antaisi hyvän ensikosketuksen joukkoliikenteeseen.

Suomeen etsitään uusia kasvualoja, joista yhdeksi taitaa olla muodostumassa älyliikenne. Tällä hetkellä liikenteen palvelujen ympärillä kuhisee enemmän kuin kenties koskaan aikaisemmin. Autovalmistajat tuovat omia kuljettajaa helpottavia ominaisuuksia ja palveluja markkinoille sekä kilpailevia liikkumisen muotoja ja palveluja syntyy. Myös Nokia on laittanut kortensa kekoon perustamalla rahaston nuorten tutkijoiden tueksi ja Here-palveluun on laitettu panoksia.

Liikkuminen ja liikenne tulenevat muuttumaan lähitulevaisuudessa tavalla tai toisella. Muistatko kuinka mobiilin tuloa odoteltiin koko 2000-luku, kunnes 2010-luvulla odotteluun kyllästyneet tuotteiden ja palvelujen tarjoajat myöhästyivätkin kuluttajien “mobilisaatiosta”? Miten käy liikenteen palvelujen osalta? Teknologia on jo kehittynyt, mobiililaitteiden yleistyminen mahdollistaa reaaliaikaiset liikkujien palvelut sekä tuki ja rahoitus paranevat vähitellen.

Helsinkiin Juhannusviikolla kokoontuu älyliikenteen koko kerma, kun Messukeskuksessa avautuu ITS Europe kongressi. Kongressin ympärille kietoutuu monia tapahtumia. Esimerkiksi Heurekassa avautuu kaikille avoin Älykäs kaupunki -näyttely. Ilmoittauduin vapaaehtoistyöntekijöiden joukkoon, joten ilokseni pääsen mukaan tapahtumaan ja kuulemaan alan viimeisimmät kuulumiset. Älykäs kesäkuu siis tiedossa!

PS. Törmäsin tänä aamuna Liikenne- ja viestintäministeriön uutiskirjeeseen, jossa käsitellään hyvin samaa teemaa! Äly muuttaa liikennettä.

Parempi kaupunki raitiovaunuliikenteellä

Ratikkamuseosta kakkaratikan kautta uuteen ratikkaan. Ihastuttavia ratikkaseikkailuja niin lasten leikkeissä museossa kuin todellisia matkoja eri tyyppisillä ratikoilla sinne ja tänne pitkin Helsingin katuja. Viime aikoina olemme saaneet tutustua juttuseuraa kaipaaviin eläkeläisiin sekä eräänä päivänä kilttiin ja lapsiystävälliseen Ester-koiraan 7A ratikassa. Ratikoissa on kaupunkilaisuuden tuntua ja minulle mieluisaa menemisen meininkiä. Kakkaratikaksi kutsumme siis korkeita ratikoita, joihin rattaiden kanssa nouseminen on hankalaa. Ratikat ovat tärkeä osa helsinkiläistä kaupunkikuvaa ja toivoisinkin Helsinkiin lisää raitioliikennettä, jotta mm. kaupungin ilmanlaatu paranisi entisestään.

Helsinki rautatieasema

Helsingin kaupungin ilmansuojelun seurantaraportin mukaan ilmanlaatu Helsingissä paranee, mutta katukuiluissa (ml. Mansku) ilmanlaatu on ajoittain edelleen sallittua heikompaa. Tämä johtuu autoliikenteestä sekä dieselautojen osuuden kasvusta (Lähde: Leo Stranius). Huomionarvoisia joukkoliikenteen puolelta ovat uudet dieselmoottoriset linja-autot, joiden “typpidioksidipäästöt ovat korkeita: Dieselmoottorien hapetuskatalysaattorit vähentävät terveydelle haitallisimpia hiukkaspäästöjä, mutta samalla ne hapettavat myös typpimonoksidipäästöjä muuttaen ne typpidioksidipäästöiksi. Tästä syytä suhteellisen uusien Euro V- ja EEV-tasoisten (Enhanced Environmentally Friendly Vehicle) raskaiden ajoneuvojen suorat NO2-päästöt ovat huomattavan korkeita” (Stranius).

Kun uusien bussien ympäristövaikutuksia verrataan ratikoihin, ovat Helsingin raitiovaunut keväästä 2012 lähtien käyttäneet hiilidioksidivapaata, vesivoimalla tuotettua sähköä.

Pasilassa raitiovaunuja

Tarvitsemme siis lisää raitioliikennettä ilmanlaadun parantamiseksi! Lisäksi ratikat ovat ruuhkista vapaita ja turvallinen kulkumuoto. Euroopassa kuten Suomessakin on meneillään ratikkabuumi. Helsingin Sanomien mukaan (11.5.2014) Euroopassa on 1980-luvun jälkeen avattu noin 80 uutta raitiovaunujärjestelmää ja tekeillä tai suunnitteilla on noin 15. Alla muutamia omin silmin koettuja kokemuksia.

Ratikkabuumi Euroopassa

Edinburghiin avataan nyt toukokuun lopussa raitiovaunuliikenne vuoden 1956 jälkeen. Kaupunkiin on rakennettu uusi 16 pysäkkiä käsittävä linja, jolla pääsee mm. lentokentältä keskustaan. Lomamatkalla vuonna 2009 bongasimme raitiotien rakennustyömaan enkä arvannut, että liikennöinnin aloittaminen voisi kestää näin kauan. Googlailun perusteella raitiolinjan rakentaminen ja toimintaan saattaminen on viivästynyt muun muassa rahoitusongelmien vuoksi. Toivottavasti liikennöinti kuitenkin alkaa sujuvasti ja linja löytää matkustajansa.

Budapestin talvisen lomamatkan yksi parhaista kokemuksista oli toimiva ja edullinen joukkoliikenne. Erityisen hyvää siirtymissä paikasta toiseen, kuten joen rannalta toiselle, olivat nopeat raitiolinjat. Budapestissä osa raiteista ja linjoista on varattu pelkästään nopeille ratikoille, joiden pysäkkiväli on pidempi, vauhti nopea ja ratikat normaalia pidempiä. Ratikassa yhdistyy metron nopeus ja ratikasta nähtävät maisemat. Eikä aikaa tuhlaannu maan alle ja takaisin ylös kiipeämiseen. Ehdottomasti esimerkillinen ratkaisu!

Tallinna tähtää vihreiden kaupunkien joukkoon ja myöntää kaikille asukkailleen ilmaiset joukkoliikenteen matkat. Mekin kävimme keväällä testaamassa tallinnalaiset ratikat. Postaukseen pääsee tästä. Ratikat eivät ole uusimpia ja pysäkit ovat osin autoliikenteen seassa, silti ajatus yksityisautoilun vähentämisestä kaupunkialueella on erittäin hyvä ja kannatettava.

Myös meillä Suomessa tapahtuu. Helsingissä on pitkin 2000-lukua laajennettu linjastoa sekä nyt on suunnitteilla laaja linjastouudistus. Ja mikä parasta Helsinkiin tulee 40 uutta raitiovaunua suoraan Kajaanista. Kotimaista työtä ja työllisyyttä! Tampereelle suunnitellaan täysin uutena joukkoliikenteen muotona raitiovaunuliikennettä kasvavan joukkoliikenteen tueksi ja turkulaisetkin ovat ajatuksia raitioteille uhranneet.

Autottomana perheenä meidän elinpiirimme on kutistunut pienemmälle alueelle. Huomioitavaa on, että suosimme palveluja raitiolinjaston ympärillä. Mutta miksipä ei? Ratikkaliikenteessä on monia hyviä puolia:

  • Vähäpäästöinen joukkoliikenteen muoto
  • Ratikoiden käyttämää sähköenergiaa voidaan tuottaa uusiutuvia lähteitä hyödyntäen
  • Koska liikenne on maan päällä, se on edullisempaa rakentaa ja kaupungin maisemat ovat ympärillä
  • Mukavaa kaupunkimaista matkustamista
  • Budapestin mallilla ratikat ovat houkutteleva vaihtoehto myös pidemmille välimatkoille   
  • Autoliikenteeseen verrattuna turvallisempi liikkumismuoto
  • Toimiva ratikkalinjasto houkuttelee uusia joukkoliikenteen käyttäjiä

Mansku museoratikka liikenteessä

Kuopion joukkoliikenteen kyydissä

Matkustamme silloin tällöin lomailun tai sukuloinnin merkeissä Suomen isoimpiin kaupunkeihin. Päätin testailumielessä kokeilla joukkoliikennettä muissakin kaupungeissa ja kirjoittaa autottoman näkökulmasta  sekä vertailla kokemuksia Helsingin seudun joukkoliikenteeseen.

Miksi näin?

Suomeen kaavaillaan yksityisautoilun uusia kustannusmalleja, joiden yhtenä tavoitteena on vähentää autoilua. Yksi keino kaupunkien sisäisen liikenteen vähentämiseksi on toimiva joukkoliikenne oheispalveluineen. Toimivalla joukkoliikenteellä tarkoitan turvallista matkustamista, laiteriippumatonta, informatiivista ja luotettavaa reittiopasta, kilpailukykyisiä hintoja, lyhyitä vuorovälejä sekä toimivia vaihtoja. Aikamoinen haaste!

Kuopion liikenteestä

Kuopion torilla bussipysäkillä

Kuopiossa tuttava- ja ystäväpiirissämme lähes kaikki omistavat auton ja meidän perheellekin kyytejä kaupunginosasta toiseen on tarjottu hyvin mielellään. Vaihtoehtoisena liikkumismuotona joukkoliikenteestä ei oikeastaan edes puhuta ja itsekin olemme usein valinneet kaupunkialueella bussin sijasta kävelyn lyhyiden välimatkojen vuoksi.

Kuopion joukkoliikenne

Kuopiossa on noin 105 000 asukasta ja kaupunki on Suomen kahdeksanneksi suurin. Kuopion seutuun kuuluvat lisäksi Siilinjärvi, Maaninka, Nilsiä (nyttemmin liittynyt jo Kuopioon), Suonenjoki, Leppävirta ja Tuusniemi. Seudulla tehtävistä matkoista noin 60% kuljetaan henkilöautolla, noin kolmannes jalan tai pyörällä ja joukkoliikenteen osuus on noin 6%. Jakauma on suurinpiirtein sama kuin Jyväskylässä ja Lahdessa(Kuopion seudun liikennemalli-esite, löytyy osoitteesta http://www.kuopio.fi/web/kadut-ja-liikenne).

Kuopion kaupungin satsauksista joukkoliikenteen parantamiseksi en osaa sanoa, koska joukkoliikenteestä ei koskaan puhuta :). Bussit ainakin tuntuivat melko uusille ja siisteille. Mutta, tiedän hyvän esimerkin yksityisautoilua tukeneesta edellisvuosien isosta rakennushankkeesta, jossa Kuopion torin alle rakennettiin parkkialue. Hankkeen onnistumisesta on erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Yle uutisoi viime syksynä toripysäköinnin vähäisestä käyttöasteesta.

Testimatkalla kylpylään

Lähdimme ensimmäisenä pääsiäispäivänä lasten kanssa Rauhalahden kylpylään. Tämä oli toinen kerta, kun kokeilimme noin 10 km matkan kulkea bussilla (yleensä olemme lainailleet autoa). Olemme  vierailleet kylpylässä usean kerran, koska siellä on mukavat altaat ja tilat lasten kanssa touhuamiselle. Aika on hieman puraissut terävintä hohtoa kylpylästä, mutta tämän pikkuseikan emme ole antaneet häiritä kylpyiloja.

Kuopion torilla busseja

Sunnuntai ja pyhäpäivän liikenne toivat omat haasteensa löytää juuri se oikea bussi. Poikkeuksien poikkeuksia tuntui olevan reitillä jos toisellakin. Loppujen lopuksi reittioppaan mukaan Kuopion torilta, jonne ensin kertyi 1,4 km kävelymatka, löytyi meille kaksi vaihtoehtoista bussilinjaa. Molemmat kulkivat tunnin välein, kuitenkin järkevästi niin, että odotusajaksi jäi puoli tuntia. Toisella pääsi perille asti ja toisella jäi loppupäähän 500 m kävelymatka. Kylpyläreissumme kesti yhteensä 4,5h, josta tunnin verran ehdimme olla altaissa!

Eli joukkoliikenne vaihtoehtoisena kulkumuotona autolle ei ollut kovin nopea.

Bussit tuntuivat olevan lapsiperheiden suosiossa, sillä menomatkalla kyydissä oli neljät rattaat ja paluumatkalla kahdet. Rattaiden kanssa matkustaminen on nykyisin Kuopiossa ilmaista, joten lieneekö siinä osasyyllinen suosiolle? Yhden aikuisen meno-paluumatkan matkan hinnaksi tuli yhteensä 8,60 euroa. Ostimme 24h voimassa olevan lipun, koska se tuli halvemmaksi kuin pyhäpäivän yhdensuuntaiset liput.

Se mitä jäin eniten kaipaamaan matkakokemukselta on mobiilissa toimiva reittiopas. Vähintään hyvä kartta ja reititys sekä pysäkkien tiedot. Onneksi Kuopion kadut ovat jo melko hyvässä muistissa, joten tällä kertaa ilmankin pärjäsimme. Lisäksi vuorovälien pitäisi olla lyhyemmät, jotta bussimatka olisi järkevä vaihtoehto. Busseihin sen sijaan oli asennettu näyttötauluja, joissa pyöri Kuopion alueen mainoksia ja uutisia. Ajankuluksi niitä oli, maisemien lisäksi, mukava silmäillä läpi. Lisäksi itse bussimatka sujui oikein mukavasti, joten Kuopion joukkoliikenne ansaitsee testauskerran myös arjen “ruuhka-aikana”!

 Kuvat: Maria Mikkonen, Petrus Lehtimäki

Voiko arjen matkoja kulkea paremmin?

Kuinka paljon päivän aikana käytät aikaa arkisiin matkoihin? Kuljetpa autolla, pyörällä, julkisilla tai kävellen aikaa kuluu kymmenistä minuuteista tuntiin jos toiseenkin. Mikä on parasta arjen liikkumisessa? Vai onko arkiliikkuminen vain siirtymiä paikasta toiseen?

Sanotaan, että nykyisin arki on hektisempää, stressaavampaa ja kuluttavampaa. Töissä on kovat vaatimukset, illat kuluvat lasten kanssa harrastusten parissa ja omasta hyvinvoinnista pyritään pitämään huolta liikunnan avulla. Urheilusta on tullut tärkeä osa hyvinvointia ja jaksamista hektisessä arjessa, mutta (suorittavan) arjen keskellä tila sosiaaliselle elämälle on jäänyt vähäiseksi.

Kuulostaa oravanpyörälle! Mistä arjen keskellä voi saada nautinnon ja rennon joutenolon tuntemuksia? Milloin on aikaa pysähtyä ja olla vaan? Kaiken tulemisen ja menemisen jälkeen jäljelle jäävät arjen matkat paikasta toiseen. Työmatkat, päiväkoti-ja koulumatkat, matkat lasten sekä omien harrastusten pariin ja matkat ruokakauppaan.

Osaammeko nauttia liikkumisesta paikasta toiseen?

Töölö bussilla kotiin

Moni meistä on valmis maksamaan huimia summia omasta autosta. Hienolla autolla ajamisesta saa varmasti jonkinlaista nautintoa, mutta joutenolon tuntemuksia on vaikea saavuttaa. Täydellistä vapauden tunnetakaan ei pysty tuntemaan, kun liikennesäännöt ja kanssa-autoilijat on otettava huomioon. Yllättävän moni julkisen liikenteen käyttäjä taas keskittyy oman puhelimensa tuottamaan sisältöön, kuten työsähköposteihin, sosiaaliseen mediaan tai muuhun digitaaliseen sisältöön. Itse olen kokenut puhelimen kanssa touhuamisen kuluttavana. Läsnäolo digitaalisessa hetkessä ei ole tuonut samanlaisia kauneuden ja lempeyden tuntemuksia kuin läsnäolo fyysisen ympäristön kanssa.

Pyrin tietoisesti nauttimaan ohitsekiitävistä maisemista ja ihastelemaan ympäröivää maailmaa. Valitsen kävelyreitit maisemien perusteella ja samalla meluisimmat autotiet karsiutuvat reittivalikoimasta pois. Arkisen reitin varrelle mahtuu paljon erilaisia tunnelmia, joita ihmiset, talot, puistot, autot, ratikat ja bussit tuottavat. Oman ympäristön havainnointi kaikin aistein on energisoivaa! Varsinkin silloin, kun kaikki muut ajatukset pystyy jättämään taakseen.

Kaivonkansi Töölönlahdella
Onnistuneen arkisen liikkumisen kannalta on tietenkin tärkeää pitää hyvää huolta kulkuväylien ja niitä ympäröivien alueiden kunnosta. Yleensä puhdas ja hyvin hoidettu ympäristö vetää puoleensa.

Lasten kanssa maailman ihmeitä kummastellen saa kaikesta vielä enemmän irti. Lapset havainnoivat ympäristöä herkemmin ja aikuisillakin moni asia tulee huomioitua ja pohdittua tarkemmin ja kenties aivan eri kulmasta.

Luonnon heinää TöölönlahdellaKrookukset Töölössä

Viikonloppuisin harrastamme perheen yhteisiä kävelyretkiä eri kaupunginosiin. Viikonloppuisin liikenne ei ole yhtä vilkasta kuin arkena, joten katujen tallaaminen on sitä suurempi nautinto. Katselemme taloja, teiden nimiä ja kuntoa, pysähdymme puistoihin tai kahviloihin (jos löytyy alueelta) ja rentoudumme. Kävely ja ympäröivän ihmettely on helppoa ja edullista perheen yhdessäolon aikaa.

Pieniä ilon ja onnen tunteita on helppo löytää esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelusta, kuten kevätkukkien puhkeamisesta, auringossa kimmeltelevästä meren pinnasta, ruskan putoilevista lehdistä tai puhtaan valkeasta lumesta. Sama arkinen reitti saa vuodenaikojen mukaisen uuden ilmeensä, jota arjen koulima kulkija hyödyntää kiireen keskellä.

Arkinen liikkuminen voi olla elämyksellistä! Jos näin vahvaa sanaa voi käyttää. Ainakin se voi olla rentouttavaa ja pieni pakomatka omasta todellisuudesta. Tärkeintä on tiedostaa oma hetkensä, keskittyä vain nauttimaan ja unohtaa kaikki muu. Asenne ratkaisee, kuten niin monessa muussakin asiassa!

Rentouttavaa pääsiäisen aikaa kaikille!

Auringon säteitä Taivallahdella